Tänään oli päivä, jota Ellesmore Castlessa oli valmisteltu kuukausitolkulla. Oli linnan perinteisten Halloweenin naamiaistanssiaisten aika, jonne illan hämärtyessä kurvaisi toinen toistaan arvokkaammilla autoilla vaikutusvaltaisia ihmisiä ympäri Iso-Britanniaa.
Linna oli koristeltu kauttaaltaan valonauhoilla ja lyhdyillä. Illan pimentyessä linna tuikkisi kuin kirkas tähtitaivas. Kuluneen viikon aikana toinen toistaan kiireisimpiä työntekijöitä oli juossut edestakaisin linnan käytävillä enkä tuntenut puoliakaan. Edinburghin kuuluisan Michelin-ravintola The Cellar Innin omistaja ja pääkokki Camden Gladstone oli valloittanut henkilökuntineen keittiötilat valmistellessaan tanssiaisten menua ja hädin tuskin uskalsin hakea keittiön hälinän keskeltä aamupalaksi täytettyä croissantia. Taloudenhoitaja Rhonda oli menettämässä järkeään, sillä nainen huiski pölyhuiskan kanssa neljättä kertaa linnaa ympäri. Graham oli palkannut Rhondan avuksi paikallisen siivousfirman työntekijöitä, mutta Rhonda kulki näidenkin perässä sateenkaarenvärisen huiskansa kanssa varmistamassa työn jälkeä. Jonathan kulki elementissään juhlajärjestelyiden keskellä ja hauskuutti jokaista naispuoleista työntekijää, joka vain miehen tulilinjalle osui. Mitä nuorempi ja nätimpi, sen varmemmin Jonathan oli paikalla hurmaamassa herrasmiehen käytöstavoillaan. Jonathan tarjosi auttavaa kättään painavien tavaroiden kantamisessa ja tarjoutui jopa kiipeämään tikkailla pyyhkimään pölyt aulan valtavien hevospatsaiden päältä. Asetelma oli siinä mielessä erikoinen, sillä varmasti kaikki tiesivät, että aatelissukuisen Jonathanin sydämeen lopulta astelivat lähinnä vain sellaiset naiset, joiden takana oli joko vaikutusvaltainen suku tai vaikutusvaltainen määrä rahaa tilillä. Ei siksi, että Jonathan olisi itse jotenkin kranttu millaisen naisen kelpuuttaisi seuralaisekseen, mutta niin vain aina jotenkin tapahtui näissä piireissä. Grahamista ei ollut näkynyt koko aamupäivänä jälkeäkään ja uskoin miehen porhaltavan paikalle vasta juhlien alkuhetkillä. Mies luotti sataprosenttisesti henkilökuntansa työpanokseen ja pysyi mielellään poissa häslingin keskeltä ja hoiti viime hetken asioita rauhassa piilopaikastaan. Kian ja Thomas olivat paenneet linnan häslinkiä talliin ja koin parhaaksi noudattaa esimerkkiä. Olin aluksi yrittänyt auttaa juhlavalmisteluissa, mutta huomasin nopeasti olevani ammattilaisten tiellä. Tämän luokan juhlien järjestämiseen vaadittiin organisointikykyä ja taitoa enkä ollut ymmärtänyt, että glitterinauhankin voi asetella väärin aulan portaikkoon. Astuin tallin hämärään, jossa Thomas purki ponien valjaita ja puhdisti niitä hyräillen jotain itsekseen. Tallikissa kehräsi Thomasin jaloissa ja talliradio rätisi kaukana toimistossa. Valikoin varusteiden juokosta Jaxin nahkariimun. Tiesin, että omistajansa Jonathan ei tänään ehtisi suoda kirjavalle orilleen ajatustakaan, joten veisin sen rennolle maastokävelylle ennen juhlahumun alkamista. Samalla saisin itsekin jäsenneltyä päätäni, sillä iltapuvussa ja korkokengissä kekkulointi miljonäärien seassa ei tullut ihan selkärangasta. Onneksi Serena tulisi myös, jotta oli ainakin joku johon tukeutua. Graham kun varmasti olisi varattu koko illan. Kirjava ori antoi helposti kiinni tarhasta ja harjasin sitä käytävällä kaikessa rauhassa. Jax seisoi rauhallisesti, mutta valppaasti paikoillaan ja aika ajoin tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Olin lähentynyt orin kanssa, kun Jaxin jalkavammaa oli alettu kuntouttaa ja pääsin kävelemään kilometritolkulla vuoristopolkuja sen selässä. Olin pitkän aikaa surenut sitä, että ennemmin tai myöhemmin Jax lähtisi takaisin Jonathanin tallille Berkshireen ja en välttämättä tulisi näkemään sitä enää koskaan. Sitä päivää kuitenkin oli saatu odottaa eikä kukaan ollut edes puhunut Jaxin muutosta Berkshireen. Aloin jo miettiä, ettei se päivä koittaisi koskaan ja päätin nauttia orin kanssa ratsastamisesta ilman huolen häivää. Nousin tallin edessä orin selkään ja nojasin tyytyväisenä taaksepäin maltaita maksaneessa koulusatulassa, jossa lantio hakeutui lähes automaattisesti oikeaan asentoon. Kaikki Jaxin varusteet olivat viimeistä huutoa ja niin laadukkaita, että joidenkin Ellesmoren ponien satuloissa tuntui lähes epämukavalta istua Jaxilla ratsastamisen jälkeen. Ori lähti reippaasti tuttua kiemurtelevaa polkua pitkin kohti nummia ja pärski mennessään rennosti. Sumu oli verhonnut vuoria aamusta asti eikä se ollut hälvennyt edes päivällä. Nyt iltaa kohden sumua alkoi kertyä vielä enemmän vuorten rinteille, mikä oli omiaan lisäämään jännittävää Halloween-tunnelmaa. Saavuimme Lochwhinnien keijukaismetsän reunalle ja annoin Jaxin kävellä lähes löysin ohjin metsän syleilyyn. Edes lintujen laulu ei kuulunut metsän vihreässä hämärässä ja Jaxin kavioiden kopinat katosivat pehmeään maahan. Ohjasin Jaxin tottuneesti hieman ylöspäin kohoavalle polulle, joka vei keijukaismetsän korkeimmalle kohdalle. Sen päällä sijaitsivat jykevät kivipaasit, jotka olivat entisaikojen ihmisten rakentamia keijukaisten koteja. Pysäytin Jaxin kivipaasien juurelle ja annoin kostean tuulen leikitellä hiuksillani. Tästä illasta tulisi jotain, mitä en ollut aiemmin kokenut.
0 Comments
|
October 31st 2020Ellesmore Castle on ollut jo vuosisatoja erilaisten juhlien näyttämönä. Halloween-juhlat eivät ole poikkeus, sillä onhan All Hallow's Eve syntyjään kelttiläinen juhla. Tänäkin vuonna Ellesmore Castle järjestää salaperäiset juhlavat naamiaiset, jonne on kutsuttuna lähes koko Skotlannin kerma. Luvassa on kimaltelevia iltapukuja, tyylikkäitä smokkeja, musiikkia, herkullista ruokaa, drinkkejä, tanssia ja hyytävää ohjelmaa. Kuulostaako siltä, että et mistään hinnasta jättäisi näitä pirskeitä välistä? Kaikki tietävät, että näihin juhliin ei ole mitään asiaa supermarketista ostetussa noidanhatussa tai pupupuvussa, sillä näissä tanssiaisissa eleganssi on tärkeää. Pukeudu siis juhlan mukaisesti. Pukukoodi on frakki / iltapuku. Ruokatarjoilusta vastaa Michelin-kokki Camden Gladstone henkilökuntineen. Mukana on livemusiikkia Royal Ediburgh Orchestan esittämänä sekä tietenkin maankuulu yllätysesiintyjä, joka paljastuu keskiyöllä. Juhlissa järjestetään hyväntekeväisyyskampanja naisten kohtaamaa väkivaltaa kohtaan. |
Ilta oli hämärtynyt ja seisoin kummituspolun alussa toisessa kädessä valkoiseen lakanaan verhottu Gigi ja toisessa hieman happaman näköinen valkoisella maalilla luurangoksi maalattu Skyla. Ellesmoressa oli meneillään lasten halloweentapahtuma, minkä vuoksi vilinää ja vilskettä oli ollut siitä asti, kun ensimmäiset paikalliset lapset ryntäsivät kiviporteista sisään.
Aino hölkkäsi puolijuoksua linnan suunnalta kohti metsänreunaa, jossa seisoin ponien kanssa. "Sorisorisori, kun oon vähän myöhässä", Aino puuskutti hengästyneenä. "Viimeinen kerta, kun tulen McDreamyn kanssa samalla kyydillä. Se mies myöhästyy varmaan omista hautajaisistaankin." Kurkkasin Ainon olan yli etupihalle, jossa paikallinen eläinlääkäri Duncan Ramsay heilautti iloisena kättään suuntaani, pidellen noin kuusivuotiasta tyttöä kädestä.
"Onks toi..." aloitin lauseeni vilkaisten kulmien alta kiharatukkaista tyttöä miehen vieressä. En tiennyt, että Duncanilla olisi ollut lapsia.
"Sen siskontyttö. Puhui koko matkan lässyttäen", Aino irvisti ja tarttui Skylaa ohjaksista. Skyla irvisti takaisin. "Siis McDreamy. Korvat vuotaa verta vieläkin."
Hetken päästä linnan suuret pariovet avautuivat ja vampyyriksi pukeutunut Graham marssi lapsijoukon edessä ulos. "Noh niin, nyt... Hei... kuunnelkaas...", kuulin Grahamin yrittävän saada ääntänsä kuuluviin meluavan lapsilauman keskellä. Kun se ei tuottanut toivottua tulosta, Graham veti hihastaan pillin johon puhalsi kuuluvasti kolme kertaa. "Katsokaas, Drumdruien noita pitää kovasti lapsista ja mitä suurempaa ääntä pidätte, sen nälkäisemmäksi noita tulee!" Graham veisteli. Lapset katsoivat Grahamia silmät ymmyrkäisinä ja yksi poika alkoi itkeä kuuluvasti. "Mutta, öh, onneksi noita INHOAA, tuota, hmm... makeaa! Ja te kaikki olette syöneet tänään niin paljon karkkia, että maistutte pahalta!" Graham takelteli sanoissaan ja tyrskähdin kaulukseeni.
Gigi katseli uteliaana lapsia kohden ja puhalsi lämmintä ilmaa niskaani. Silitin sen kaulaa ja tamma vaihtoi painoa jalalta toiselle. Kummituspolulle osallistui kuusi ponia, joista muita poneja taluttivat Ellesmoren tallitytöt- ja pojat. Lapset jaettiin koon, iän ja taitojen perusteella kukin sopivan ponin eteen jonoon. Pellavapäinen poika oli ensimmäisenä Gigin jonossa ja punttasin pojan tamman selkään. Poika puristi rystyset valkoisina satulan etukaaresta ja kysyi silmät suurina, että eihän noita varmasti halua syödä häntä. Ojensin taskustani kaksi käärekaramellia pojalle ja vakuutin, että ne pitivät noidan ruokahalut kurissa.
Maiskautin Gigille ja tamma lähti keinuvaan käyntiin kohti lyhdyin valaistua polkua. Olin totuttanut jokaisen ponin yksitellen kuluneella viikolla rekvisiittaan eikä niitä kiinnostaneet polun varrelle ripotelluista kaiuttimista kantauvat hyytävät äänet. Gigi ei säpsähtänytkään, kun lakanaan verhoutunut Jonathan hyppäsi puskasta polulle ja minua huvitti ajatus, että lapsilla ei ollut harmainta aavistustakaan, että arvostettu olympiaratsastaja poukkoili heidän edessään pukeutuneena vanhaan lakanaan. Polun lopussa naapurin vanha rouva Molly Ivymoor esitti uskottavasti Drumdruien noita-akkaa. Lapset saivat ratkottavakseen pienen älytehtävän, jonka läpäistyään noita päästi lumotut ponit kirouksesta ja lupasi painua sinne missä pippuri kasvaa.
Kummituspolku oli kertakaikkiaan menestys. Lapset hinkuivat toiselle kierrokselle, mutta linnan avonaisista ovista kuului jo DJ Kian McWizardin virittelemät kummitusdiscon ensitahdit ja lapset kiirehtivät innosta kiljuen takaisin linnaa kohden. Taputin Gigiä kiitokseksi työstä ja ojensin sen ohjakset tallityttö Lindsaylle, joka katosi tallin hämärään Bianca ja Gigi vanavedessään.
Aino hölkkäsi puolijuoksua linnan suunnalta kohti metsänreunaa, jossa seisoin ponien kanssa. "Sorisorisori, kun oon vähän myöhässä", Aino puuskutti hengästyneenä. "Viimeinen kerta, kun tulen McDreamyn kanssa samalla kyydillä. Se mies myöhästyy varmaan omista hautajaisistaankin." Kurkkasin Ainon olan yli etupihalle, jossa paikallinen eläinlääkäri Duncan Ramsay heilautti iloisena kättään suuntaani, pidellen noin kuusivuotiasta tyttöä kädestä.
"Onks toi..." aloitin lauseeni vilkaisten kulmien alta kiharatukkaista tyttöä miehen vieressä. En tiennyt, että Duncanilla olisi ollut lapsia.
"Sen siskontyttö. Puhui koko matkan lässyttäen", Aino irvisti ja tarttui Skylaa ohjaksista. Skyla irvisti takaisin. "Siis McDreamy. Korvat vuotaa verta vieläkin."
Hetken päästä linnan suuret pariovet avautuivat ja vampyyriksi pukeutunut Graham marssi lapsijoukon edessä ulos. "Noh niin, nyt... Hei... kuunnelkaas...", kuulin Grahamin yrittävän saada ääntänsä kuuluviin meluavan lapsilauman keskellä. Kun se ei tuottanut toivottua tulosta, Graham veti hihastaan pillin johon puhalsi kuuluvasti kolme kertaa. "Katsokaas, Drumdruien noita pitää kovasti lapsista ja mitä suurempaa ääntä pidätte, sen nälkäisemmäksi noita tulee!" Graham veisteli. Lapset katsoivat Grahamia silmät ymmyrkäisinä ja yksi poika alkoi itkeä kuuluvasti. "Mutta, öh, onneksi noita INHOAA, tuota, hmm... makeaa! Ja te kaikki olette syöneet tänään niin paljon karkkia, että maistutte pahalta!" Graham takelteli sanoissaan ja tyrskähdin kaulukseeni.
Gigi katseli uteliaana lapsia kohden ja puhalsi lämmintä ilmaa niskaani. Silitin sen kaulaa ja tamma vaihtoi painoa jalalta toiselle. Kummituspolulle osallistui kuusi ponia, joista muita poneja taluttivat Ellesmoren tallitytöt- ja pojat. Lapset jaettiin koon, iän ja taitojen perusteella kukin sopivan ponin eteen jonoon. Pellavapäinen poika oli ensimmäisenä Gigin jonossa ja punttasin pojan tamman selkään. Poika puristi rystyset valkoisina satulan etukaaresta ja kysyi silmät suurina, että eihän noita varmasti halua syödä häntä. Ojensin taskustani kaksi käärekaramellia pojalle ja vakuutin, että ne pitivät noidan ruokahalut kurissa.
Maiskautin Gigille ja tamma lähti keinuvaan käyntiin kohti lyhdyin valaistua polkua. Olin totuttanut jokaisen ponin yksitellen kuluneella viikolla rekvisiittaan eikä niitä kiinnostaneet polun varrelle ripotelluista kaiuttimista kantauvat hyytävät äänet. Gigi ei säpsähtänytkään, kun lakanaan verhoutunut Jonathan hyppäsi puskasta polulle ja minua huvitti ajatus, että lapsilla ei ollut harmainta aavistustakaan, että arvostettu olympiaratsastaja poukkoili heidän edessään pukeutuneena vanhaan lakanaan. Polun lopussa naapurin vanha rouva Molly Ivymoor esitti uskottavasti Drumdruien noita-akkaa. Lapset saivat ratkottavakseen pienen älytehtävän, jonka läpäistyään noita päästi lumotut ponit kirouksesta ja lupasi painua sinne missä pippuri kasvaa.
Kummituspolku oli kertakaikkiaan menestys. Lapset hinkuivat toiselle kierrokselle, mutta linnan avonaisista ovista kuului jo DJ Kian McWizardin virittelemät kummitusdiscon ensitahdit ja lapset kiirehtivät innosta kiljuen takaisin linnaa kohden. Taputin Gigiä kiitokseksi työstä ja ojensin sen ohjakset tallityttö Lindsaylle, joka katosi tallin hämärään Bianca ja Gigi vanavedessään.
Halloween Costume PartyEllesmoren linnan juhlasali on muuttunut karrrrmivaksi kummituslinnaksi, jossa hämähäkinseitit roikkuvat katosta ja luurangot lymyävät nurkissa. Naamiaisasuihin pukeutuneita juhlijoita tanssittaa skotlantilainen lastenlauluorkesteri Gerry and The Alligators sekä DJ Kian McWizard. Bobbing for ApplesPerinteinen Halloweenleikki on täällä! Linnan pihamaalta löytyy isoja peltisiä saaveja täynnä vettä ja omenoita. Onnistutko poimimaan hampaillasi omenan vesisaavista? Eniten omenoita poimineelle on luvassa yllätyspalkinto. Kaikki osallistujat saavat pienen osallistumislahjan. Craving PumpkinsTallin takaisella pellolta löytyy erikokoisia kurpitsoita, joista voit Thomaksen avulla kaivertaa ikioman kurpitsalyhdyn! Tekemäsi lyhdyn saat viedä ilmaiseksi kotiin. |
Spooky Ghost Pony Riding
Apua! Drumdruien synkässä metsässä asuva noita on taikonut tallin suloiset ja pörröiset ponit kummituksiksi ja muiksi olioiksi! Uskallatko sinä lähteä kummitusponin kyydissä salaperäiselle seikkailulle etsimään Drumdruinen noitamuoria, joka peruisi kirouksen ja palauttaisi ponit ennalleen? Kummituspolku on lyhdyin valaistu ja sen varrella on henkilökuntaa. Matkan varrella on erilaisia rastitehtäviä sekä rekvisiittaa. Tarvittaessa tallin henkilökunta taluttaa radan läpi. Ponit valitaan ratsastajan iän, koon ja ratsastuskokemuksen mukaan, mutta pääasiassa kaikki retkelle osallistuvat ponit ovat kilttejä ja rauhallisia poneja, joilla on aiempaa kokemusta lastenratsuina.
HUOM! Kummitusratsastukselle osallistujien pitää olla 8 vuotta täyttäneitä. Sitä nuoremmat vanhempien seurassa ja harkinnalla. Mukaan ratsastukselle kypärä ja sopivat korolliset jalkineet sekä rohkeaa seikkailumieltä! Kypärän saa tarvittaessa lainaan tallin puolesta.
Kummituspolulle osallistuvat ponit:
HUOM! Kummitusratsastukselle osallistujien pitää olla 8 vuotta täyttäneitä. Sitä nuoremmat vanhempien seurassa ja harkinnalla. Mukaan ratsastukselle kypärä ja sopivat korolliset jalkineet sekä rohkeaa seikkailumieltä! Kypärän saa tarvittaessa lainaan tallin puolesta.
Kummituspolulle osallistuvat ponit:
- Ylämaanponitamma Chocolie The Creepy Clown
- Welsh C -tamma Maiden The Mummy
- Welsh D -tamma Skyla The Skeleton
- Welsh A -tamma Bianca The Bloody Lady
- Irish Cob -tamma Gigi The Ghost
- Fellponitamma Lavender The Lantern
Rhonda's Halloween Buffet
Taitava kokki Rhonda on taikonut halloweenin juhlaväelle maittavan buffetin erilaisia makeita ja suolaisia herkkuja. Erikoisruokavaliot pyydetään ilmoittamaan viimeistään 20.10.2020. Buffetin hinta 15£ lapsilta ja 25£ aikuisilta.
Starters
Devilish Eggs
Spooky Spiced Shrimps
Pumpkin Soup
Monster Fingers
Cauliflower Wings
Broccoli Wings
Main courses
Stuffed Jack-O-Lantern Peppers
Butternut Squash Risotto
Haunted Roasted Potatoes
Rat-a-touille
Mummy Meatballs
Dracula's Chicken
Franken-Steak
Oven-roasted Ribs with Barbecue Sauce
Desserts
Pumpkin Pie
Graveyard Cake
Spider Cupcakes
Caramel Nut Tart
Eyeball Cake Pops
Drinks (all alcohol-free)
Pumpkin Juice
Sweet Poison Juice
Witch's Love Potion
Soda (different flavors)
Starters
Devilish Eggs
Spooky Spiced Shrimps
Pumpkin Soup
Monster Fingers
Cauliflower Wings
Broccoli Wings
Main courses
Stuffed Jack-O-Lantern Peppers
Butternut Squash Risotto
Haunted Roasted Potatoes
Rat-a-touille
Mummy Meatballs
Dracula's Chicken
Franken-Steak
Oven-roasted Ribs with Barbecue Sauce
Desserts
Pumpkin Pie
Graveyard Cake
Spider Cupcakes
Caramel Nut Tart
Eyeball Cake Pops
Drinks (all alcohol-free)
Pumpkin Juice
Sweet Poison Juice
Witch's Love Potion
Soda (different flavors)
Ellesmore Castlen pimeät käytävät, linnaa ympäröivät sumuiset vuoret, skotlantilaiset kansantarut ja kolkot kiviseinät takaavat hyytävän autenttisen Halloween-tunnelman. Vaikka olin asunut lähes vuoden päivät Ellesmoren linnassa, oli se muuttunut syksyn pimetessä ja Halloweenin lähestyessä tunnelmaltaan luotaantyöntäväksi. Ihan kuin linnan seinät olisivat henkineet niskaan varoittavia kosteankylmiä henkäyksiä pitääkseen ihmiset loitommalla. Iltaisin ei tehnyt mieli lähteä omasta lämpimästä sängystä harhailemaan keittiöön tai muuallekaan linnan sokkeloisiin siipiin.
Halloween oli yksi Ellesmore Castlen kiireisimmistä sesongeista, sillä kaikki linnan Airbnb-huoneet olivat varattuja. Kunnon vanhan skotlantilaisen linnan tapaan, myös Ellesmoressa on supistu sen käytävillä vaeltavista aaveista läpi linnan historian. Minä olin elänyt siinä uskossa, että kaikissa vanhoissa rakennuksissa Iso-Britanniassa oli jokin tekaistu kummitustarina matkailijoita varten enkä pitänyt Ellesmorea poikkeuksena. Kuitenkin sateen ropistessa linnan korkeisiin ikkunoihin ja tuulen ujeltaessa nurkissa, mielikuvitus lähti ihan uudella tavalla lentoon. Yhtena hämäränä iltapäivänä olin saada sydänkohtauksen Kianin hiipiessä taakseni hipihiljaa, kun tutkin kirjastossa vanhoja kirjeitä. Niissä nuori Adaira Mac Domhnaill kirjoitti serkulleen Lontooseen linnan oudoista tapahtumista. Adaira oli vannonut nähneensä linnan korkeimman tornin ikkunassa ikkunassa iltaisin kynttilänvaloa, vaikka torni oli siihen aikaan suljettu. Siitä, miksi torni oli suljettu, ei löytynyt tietoa, mutta Graham oli arvellut joko sen jyrkkien portaiden olleen käyttökelvottomat tai sitten tarinaan liittyi jotain taikauskoa, joka siihen maailmanaikaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tänä päivänä linnan korkein torni toimi tähtitornina. Pyöreässä huoneessa oli tyylikäs rokokoon aikainen sohva ja nojatuoli, mahonkinen sohvapöytä, tähtikarttoja ja avaruusaiheisia kirjoja pursuava kirjahylly sekä kolme teleskooppia, jotka suuntasivat eri ilmansuuntiin tornia kiertävien ikkunoiden edessä. Olin monet illat viettänyt siellä tutkimassa pimenevää yötaivasta, mutta eniten rakastin tornia aamuhämärissä. Silloin sieltä avautui uskomaton maisema auringonnousun värjäämään laaksoon, Loch Blairin järvelle ja Lochwhinnien kukkuloille.
Aloin miettimään kokemuksiani tähtitornista tarkemmin. Erään kerran olin ollut vakuuttunut, että tornissa oli joku, kun kiipesin narisevia portaita ylös. Ihan kuin suljetun oven läpi olisi kuulunut puheensorinaa, joten käännyin ovella takaisin. Ehkä Grahamilla oli liikekumppaneita kylässä ja mies esitteli tiluksia tornista käsin. Kuitenkin palatessani alakertaan törmäsin Grahamiin, joka kantoi Rhondan apuna isoa laatikollista Halloween-koristeita. Samaan syssyyn eteiseen tupsahti ulkoa sekä Kian että Thomas, joten hekään eivät voineet olla tornissa. Tokkopa Thomas olisi sinne edes päässyt huonon lonkkansa kanssa. Kohautin olkapäitäni, ehkä olin kuullut väärin ja torni olisi ollut tyhjä. Oli kuitenkin outoa, että ovi oli suljettu, sillä normaalisti se oli auki, jos torni oli tyhjillään. Unohdin koko asian, kunnes parin viikon päästä toisena iltana sama kuvio toistui. Keräsin hetken rohkeutta syvään hengittäen ja avasin ryminällä oven karkottaakseni siellä olevat näkymättömät rupattelijat. Hiiteen henget ja kummitukset! Berkshiresta alkuviikosta Ellesmoreen saapunut Jonathan Mac Domhnaill katsoi minuun hölmistyneenä älypuhelin korvallaan, kun tömistelin sisään torniin kolauttaen oven vauhdikkaasti seinään. Lehahdin punaiseksi ja peruutin ovesta pahoitteluja soperrellen takaisin rappusiin. Aloin epäillä omaa mielenterveyttäni.
Luettuani Adairan kirjeen tornin mystisyydestä, aloin tarkkailla iltaisin tornia linnan pihalta nähdäkseni näkyisikö siellä liikettä. Kerran auringon laskiessa viimeiset auringonsäteet osuivat ikkunaan niin, että heijastus näytti aivan siltä, kuin tähtitornissa olisi palanut liekki. Myhäilin tyytyväisenä, sillä olin varmasti ratkaissut Adairan mysteerin. Tietenkin se oli heijastus, jonka Adaira oli nähnyt useampana iltana ja taikauskoinen mieli oli tulkinnut sen kynttilän liekiksi.
Linnan kuuluisten Halloween-tanssiaisten valmistelutyöt veivät ajatukset pois tähtitornista, kunnes myöhään yhtenä iltana lähdin viemään isoa pahvilaatikollista koristeita talliin sen aamuista koristelua varten. Oli lähes keskiyö eikä ulkona näkynyt edes tähtiä, sillä painavat sadepilvet olivat roikkuneet laakson yllä koko alkuviikon. Edes pihavalot eivät palaneet, sillä Graham oli tilannut uudet lyhdyt pihalle ja niiden asennustyö oli vielä kesken. Harmittelin, etten ymmärtänyt ottaa edes taskulamppua mukaan, sillä liukastelin märällä pihakivetyksellä flipflopeissani. Vein koristelaatikon tallin toimistoon ja lähdin takaisin kohti linnaa hytisten kylmässä viimassa. Satuin vilkaisemaan tottumuksesta tähtitornin ikkunaan ja seisahduin kesken kävelyn. Siinä se nyt oli. Jokin valo lepatti tähtitornin ikkunassa. Sydämeni jätti pari lyöntiä välistä ja katsoin hämmästyneenä taivaalle, josko jokin valoilmiö heijastaisi ikkunaan. Yö oli kuitenkin säkkipimeä eikä pienintäkään valonlähdettä näkynyt kuin kauempana naapurin porstuan kurpitsalyhdyn lämmin tuike. Se ei kuitenkaan voinut mitenkään heijastaa tornin ikkunaan. Käännyin uudelleen ikkunaan ja valo tuntui liikkuvan huoneessa edestakaisin, kunnes se lepattaen hiipui pois.
Tälle oli oltava jokin järjellinen selitys, uskottelin itselleni ja kylmät väreet niskaani pitkin hiipien kävelin rivakasti takaisin linnaan, joka oli jo hiljentynyt yöpuulle. Rhonda oli vielä keittiössä keittämässä iltateetä ja istuin naisen seuraksi lämpimään keittiöön.
"Voi sinua pientä, ota tästä kupponen kuumaa. Olet aivan kalpea ja kylmissäsi", Rhonda hössötti ja kaatoi höyryävää teetä kuppiin eteeni.
Halloween oli yksi Ellesmore Castlen kiireisimmistä sesongeista, sillä kaikki linnan Airbnb-huoneet olivat varattuja. Kunnon vanhan skotlantilaisen linnan tapaan, myös Ellesmoressa on supistu sen käytävillä vaeltavista aaveista läpi linnan historian. Minä olin elänyt siinä uskossa, että kaikissa vanhoissa rakennuksissa Iso-Britanniassa oli jokin tekaistu kummitustarina matkailijoita varten enkä pitänyt Ellesmorea poikkeuksena. Kuitenkin sateen ropistessa linnan korkeisiin ikkunoihin ja tuulen ujeltaessa nurkissa, mielikuvitus lähti ihan uudella tavalla lentoon. Yhtena hämäränä iltapäivänä olin saada sydänkohtauksen Kianin hiipiessä taakseni hipihiljaa, kun tutkin kirjastossa vanhoja kirjeitä. Niissä nuori Adaira Mac Domhnaill kirjoitti serkulleen Lontooseen linnan oudoista tapahtumista. Adaira oli vannonut nähneensä linnan korkeimman tornin ikkunassa ikkunassa iltaisin kynttilänvaloa, vaikka torni oli siihen aikaan suljettu. Siitä, miksi torni oli suljettu, ei löytynyt tietoa, mutta Graham oli arvellut joko sen jyrkkien portaiden olleen käyttökelvottomat tai sitten tarinaan liittyi jotain taikauskoa, joka siihen maailmanaikaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tänä päivänä linnan korkein torni toimi tähtitornina. Pyöreässä huoneessa oli tyylikäs rokokoon aikainen sohva ja nojatuoli, mahonkinen sohvapöytä, tähtikarttoja ja avaruusaiheisia kirjoja pursuava kirjahylly sekä kolme teleskooppia, jotka suuntasivat eri ilmansuuntiin tornia kiertävien ikkunoiden edessä. Olin monet illat viettänyt siellä tutkimassa pimenevää yötaivasta, mutta eniten rakastin tornia aamuhämärissä. Silloin sieltä avautui uskomaton maisema auringonnousun värjäämään laaksoon, Loch Blairin järvelle ja Lochwhinnien kukkuloille.
Aloin miettimään kokemuksiani tähtitornista tarkemmin. Erään kerran olin ollut vakuuttunut, että tornissa oli joku, kun kiipesin narisevia portaita ylös. Ihan kuin suljetun oven läpi olisi kuulunut puheensorinaa, joten käännyin ovella takaisin. Ehkä Grahamilla oli liikekumppaneita kylässä ja mies esitteli tiluksia tornista käsin. Kuitenkin palatessani alakertaan törmäsin Grahamiin, joka kantoi Rhondan apuna isoa laatikollista Halloween-koristeita. Samaan syssyyn eteiseen tupsahti ulkoa sekä Kian että Thomas, joten hekään eivät voineet olla tornissa. Tokkopa Thomas olisi sinne edes päässyt huonon lonkkansa kanssa. Kohautin olkapäitäni, ehkä olin kuullut väärin ja torni olisi ollut tyhjä. Oli kuitenkin outoa, että ovi oli suljettu, sillä normaalisti se oli auki, jos torni oli tyhjillään. Unohdin koko asian, kunnes parin viikon päästä toisena iltana sama kuvio toistui. Keräsin hetken rohkeutta syvään hengittäen ja avasin ryminällä oven karkottaakseni siellä olevat näkymättömät rupattelijat. Hiiteen henget ja kummitukset! Berkshiresta alkuviikosta Ellesmoreen saapunut Jonathan Mac Domhnaill katsoi minuun hölmistyneenä älypuhelin korvallaan, kun tömistelin sisään torniin kolauttaen oven vauhdikkaasti seinään. Lehahdin punaiseksi ja peruutin ovesta pahoitteluja soperrellen takaisin rappusiin. Aloin epäillä omaa mielenterveyttäni.
Luettuani Adairan kirjeen tornin mystisyydestä, aloin tarkkailla iltaisin tornia linnan pihalta nähdäkseni näkyisikö siellä liikettä. Kerran auringon laskiessa viimeiset auringonsäteet osuivat ikkunaan niin, että heijastus näytti aivan siltä, kuin tähtitornissa olisi palanut liekki. Myhäilin tyytyväisenä, sillä olin varmasti ratkaissut Adairan mysteerin. Tietenkin se oli heijastus, jonka Adaira oli nähnyt useampana iltana ja taikauskoinen mieli oli tulkinnut sen kynttilän liekiksi.
Linnan kuuluisten Halloween-tanssiaisten valmistelutyöt veivät ajatukset pois tähtitornista, kunnes myöhään yhtenä iltana lähdin viemään isoa pahvilaatikollista koristeita talliin sen aamuista koristelua varten. Oli lähes keskiyö eikä ulkona näkynyt edes tähtiä, sillä painavat sadepilvet olivat roikkuneet laakson yllä koko alkuviikon. Edes pihavalot eivät palaneet, sillä Graham oli tilannut uudet lyhdyt pihalle ja niiden asennustyö oli vielä kesken. Harmittelin, etten ymmärtänyt ottaa edes taskulamppua mukaan, sillä liukastelin märällä pihakivetyksellä flipflopeissani. Vein koristelaatikon tallin toimistoon ja lähdin takaisin kohti linnaa hytisten kylmässä viimassa. Satuin vilkaisemaan tottumuksesta tähtitornin ikkunaan ja seisahduin kesken kävelyn. Siinä se nyt oli. Jokin valo lepatti tähtitornin ikkunassa. Sydämeni jätti pari lyöntiä välistä ja katsoin hämmästyneenä taivaalle, josko jokin valoilmiö heijastaisi ikkunaan. Yö oli kuitenkin säkkipimeä eikä pienintäkään valonlähdettä näkynyt kuin kauempana naapurin porstuan kurpitsalyhdyn lämmin tuike. Se ei kuitenkaan voinut mitenkään heijastaa tornin ikkunaan. Käännyin uudelleen ikkunaan ja valo tuntui liikkuvan huoneessa edestakaisin, kunnes se lepattaen hiipui pois.
Tälle oli oltava jokin järjellinen selitys, uskottelin itselleni ja kylmät väreet niskaani pitkin hiipien kävelin rivakasti takaisin linnaan, joka oli jo hiljentynyt yöpuulle. Rhonda oli vielä keittiössä keittämässä iltateetä ja istuin naisen seuraksi lämpimään keittiöön.
"Voi sinua pientä, ota tästä kupponen kuumaa. Olet aivan kalpea ja kylmissäsi", Rhonda hössötti ja kaatoi höyryävää teetä kuppiin eteeni.
Archives
October 2020
January 2020
December 2019