'Twas there that we parted in yon shady glen,
On the steep, steep side o' Ben Lomon'
Where in the purple hue the Hieland hills we view,
An' the moon comin' out in the gloamin'
tale as old as time
Lochwhinnie on pieni kylä Skotlannin ylämailla, ja kylää ympäröiviin vuoriin, järviin ja metsiin liittyy taru jos toinenkin, jotka ovat eläneet kyläläisten mielissä jos vuosisatojen ajan. Jos menet paikalliseen pubiin, löydät varmasti yhden jos toisenkin paikallisen, joka kertoo mielellään sinulle toinen toistaan uskomattomampia tarinoita Lochwhinniestä ja sen asukkaista.
Tunnetuin tarinoista lienee Lochwhinnien keijukaismetsä, joka sijaitsee kahden vuoren väliin jäävän laakson keskellä. Tarinan mukaan metsän ensimmäinen keiju syntyi ikitammen lehden päällä lepäävästä aamukasteen pisarasta kuunpimennyksen jälkeisenä aamuna, kun aamuauringon ensisäteet koskettivat kastepisaran pintaa. Siitä lähtien uusia keijuja on syntynyt aina, kun kuunpimennystä on seurannut aurinkoinen aamu. "When the moon becomes dark / and the morning arrives with the light / Lochwhinnie fairies will come to life" lausutaan vanhassa skotlantilaisessa laulussakin, joka on vapaasti käännetty nykyenglantilaiseen muotoon. Keijuja kunnioitettiin ja pelättiin suuresti entisaikoina. Lochwhinnien keijumetsän korkeimmalle kukkulalle on rakennettu kivipaaseja keijukaisten kodiksi ja sinne ihmiset myös veivät lahjoina vihanneksia, leipää ja viiniä pitääkseen keijut tyytyväisenä. Vastalahjaksi keijut antoivat kylän asukkaille hyvän sadon sekä onnea.
Lochwhinnien kukkuloiden keskellä sijaitsevassa Loch Blair -järvessä kerrotaan asuneen vedenneitoja, jotka soittivat vedenalaisia harppuja ja houkuttelivat laulullaan ihmisiä järven keskelle. Tarina lienee saanut alkunsa, kun lapsia haluttiin pelotella vedenneidoilla, jotta he eivät menisi omin päin järvelle leikkimään ja hukkuisi sen syviin vesiin. Taru kuitenkin herätti pelkoa ihmisissä ja osa ei uskaltanut mennä Loch Blairin rantoja pidemmälle, vaikka järvi oli tunnettu hyvistä saalisvesistä. Uskaliammat miehet kalastivat Loch Blairilla pelotta ja saivat kylässä sankarin maineen. Kerrotaan, että vieläkin myrskysäällä aaltojen mukana voi kantautua vedenneitojen harppumusiikin sävelmiä rannalle, jos oikein tarkasti kuuntelee.
Tunnetuin tarinoista lienee Lochwhinnien keijukaismetsä, joka sijaitsee kahden vuoren väliin jäävän laakson keskellä. Tarinan mukaan metsän ensimmäinen keiju syntyi ikitammen lehden päällä lepäävästä aamukasteen pisarasta kuunpimennyksen jälkeisenä aamuna, kun aamuauringon ensisäteet koskettivat kastepisaran pintaa. Siitä lähtien uusia keijuja on syntynyt aina, kun kuunpimennystä on seurannut aurinkoinen aamu. "When the moon becomes dark / and the morning arrives with the light / Lochwhinnie fairies will come to life" lausutaan vanhassa skotlantilaisessa laulussakin, joka on vapaasti käännetty nykyenglantilaiseen muotoon. Keijuja kunnioitettiin ja pelättiin suuresti entisaikoina. Lochwhinnien keijumetsän korkeimmalle kukkulalle on rakennettu kivipaaseja keijukaisten kodiksi ja sinne ihmiset myös veivät lahjoina vihanneksia, leipää ja viiniä pitääkseen keijut tyytyväisenä. Vastalahjaksi keijut antoivat kylän asukkaille hyvän sadon sekä onnea.
Lochwhinnien kukkuloiden keskellä sijaitsevassa Loch Blair -järvessä kerrotaan asuneen vedenneitoja, jotka soittivat vedenalaisia harppuja ja houkuttelivat laulullaan ihmisiä järven keskelle. Tarina lienee saanut alkunsa, kun lapsia haluttiin pelotella vedenneidoilla, jotta he eivät menisi omin päin järvelle leikkimään ja hukkuisi sen syviin vesiin. Taru kuitenkin herätti pelkoa ihmisissä ja osa ei uskaltanut mennä Loch Blairin rantoja pidemmälle, vaikka järvi oli tunnettu hyvistä saalisvesistä. Uskaliammat miehet kalastivat Loch Blairilla pelotta ja saivat kylässä sankarin maineen. Kerrotaan, että vieläkin myrskysäällä aaltojen mukana voi kantautua vedenneitojen harppumusiikin sävelmiä rannalle, jos oikein tarkasti kuuntelee.
it is in our blood
Mac Domhnaillin sukuhaara on tiettävästi yksi vanhimmista Skotlannin suvuista ja näin ollen myös yksi vaikutusvaltaisimmista. Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että Mac Domhnaillin on osittain yhdistynyt myös Iso-Britannian kuninkaallisten sukuhaaraan ja onhan Mac Domhnaillin sukua nähty myös Euroopan mahtavimmilla valtaistuimilla. Tietysti 1700-luvun jakobiittikapina horjutti myös Mac Domhnaillin klaanin asemaa, mutta nykyään sukua nähdään muun muassa politiikassa, isojen yritysten johtotehtävissä sekä tietenkin hevosurheilun huipulla - onhan itse Laird Jonathan Mac Domhnaill voittanut kahtena peräkkäisenä vuotena olympiakultaa kouluratsastuksessa.
Vaikka Ellesmoren linna valmistui vuonna 1566 Mac Domhnaillin klaanin perheen asuinpaikaksi ollen keskeinen osa suvun historiaa, on kaukana ylämailla oleva linna jäänyt jo lähes unholaan. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1667 Invernessiin rakennettu suuri ja mahtipointinen Mac Domhnaill Castle syrjäytti pienen ja vaikeakulkuisen matkan päässä olevan kivilinnan ja Ellesmoreen jäivät asumaan enää lordi Barclay Mac Domhnaillin sukuhaara ja tämän perilliset. Jakobiittikapinan jälkeen linna oli lähes sata vuotta tyhjillään, kunnes 1800-luvun puolivälissä Saksassa jakobiittikapinan jälkeen asunut Kreivi Ranald Mac Domhnaill muutti linnaan vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Kreivi Ranaldilta linnan peri tämän poika Ruaridh Mac Domhnaill, joka tunnettiin suvun mustana lampaana. Nuorempana naisseikkailuistaan kuuluisa Ruaridh kelpuutti ikäännyttyään seuraansa lähinnä vain viskipullon ja voimakkaan pistävältä tuoksuvan sikarin eikä edes tullut oman vaimonsa hautajaisiin tämän menehdyttyä keuhkosyöpään. Kun vanha lordi Ruaridh Mac Domhnaill otti ja lähti paremmille metsästysmaille tuonpuoleiseen vain kolme vuotta vaimonsa lady Georgianan jälkeen, syntyi Mac Domhnaillin lasten keskuudessa ilmiriita. Tällä kertaa perilliset eivät tosin kiistelleet siitä, kuka perisi Mac Domnhnaillin omaisuudesta suurimman siivun, vaan kuka ottaisi kontolleen Ellesmoren linnan, tuon rapistuneen kiviröykkiön, joka sijaitsi Skotlannin autioituneilla ylämailla. Grace Breckinridge, vanhin lapsista, ilmoitti heti alkuunsa, että linna tulisi myydä ja mitä nopeammin, sen parempi. Nuorimmainen Jackall Mac Domhnaill nyökytteli kiivaasti siskoaan myötäillen. Jackall olisi halunnut kääriä linnasta hyvät rahat, jotka olisi tuntien tallettanut veroparatiiseihin ja jatkanut vilpillistä elämäänsä, mikäli hänen maineensa yhtään pitää paikkansa. Sen sijaan keskimmäinen lapsista, Robert Mac Domhnaill, olisi halunnut linnan säilyvän suvulla, tosin Robert ei olisi mielellään halunnut omia rahojaan upottaa tuohon murheenkryyniin. Sopua ei tuntunut löytyvän, vaikka kaikki vaihtoehdot käytiin läpi. Lähes kahden vuoden ajan jatkuneen kiistan jälkeen linnan etupihalle ilmestyi vino kyltti, jossa luki koukeroisin kirjaimin "For Sale".
Kyllähän myytävän linnan kolkoilla käytävillä riitti ihmettelijöitä, mutta kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ostamaan Ellesmorea itselleen. Innokkaiden bisnesmiesten haaveet kaatuivat linnan huonoon kuntoon ja syrjäiseen sijaintiin. Vaikka se saataisiinkin kunnostettua entiseen loistoonsa, kuinka sinne ikinä saataisiin tarpeeksi kävijöitä, kun lähimpään isoon kaupunkiin Invernessiinkin oli puolentoista tunnin ajomatka. Sitten eräänä sateisen sumuisena aamuna linnan portista käveli kivetetylle etupihalle kiharahiuksinen nuorimies ylväänä ja hillittynä kuin entisaikojen aateliset. Jos ei pisamat miehen poskilla, niin viimeistään vahva aksentti paljasti, että sukujuuriltaan hän oli varmasti skotlantilainen. Mies käveli niin itsevarmasti linnan käytävillä, että linnaa esittelemässä ollut Grace Breckinridge olisi voinut lyödä päänsä pantiksi, että hän oli käynyt linnassa ennenkin. Kun sitten esittelyn päätteeksi Grace ja mies istuivat linnan kirjastossa viskilasillisella, kertoi mies viettäneensä koko lapsuutensa Ellesmoren linnassa, sillä tämän äiti oli Sally Glenn, Ellesmoren entinen taloudenhoitaja. Grace siristi silmiään ja mittaili Graham Glenniksi esittäytynyttä miestä katseellaan. Kieltämättä jotain tuttua nuoressa miehessä oli ja Grace muisti hyvin veljenpoikansa Jonathan Mac Domhnaillin leikkineen usein pienen kiharapäisen pojan kanssa ja vanhan tallimestarin Thomasin kaitsineen näitä kahta nuorikkoa, jotka laukkasivat poneilla pitkin nummia. Se, miten taloudenhoitajan pojalla oli varaa ostaa Ellesmoren mittavaa remonttia kaipaava linna, oli sen sijaan Gracelle mysteeri.
Gracelle ei selvinnyt sinä iltana, että Graham Glennillä oli paljon enemmän yhteistä Mac Domhnaillin sukuhaaraan kuin Grace koskaan uskalsi ajatellakaan. Vasta myöhemmin linnan kirjaston peräkaapista löytyneestä asiakirjasta voitiin todistaa, että Graham Glenn oli todellisuudessa Ruaridh Mac Domhnaillin avioton poika. Testamenttiin Graham Glenn ei ollut päässyt, mutta Ruaridh oli nuukuudestaan huolimatta tukenut avokätisesti Sally Glenniä poikansa kasvatuksessa, minkä vuoksi Graham soluttautui eliitin joukkoon jo nuorena yksityiskoulujen ja parhaiden yliopistojen kautta. Ellesmore Castlen isännäksi oli kuin olikin lopulta päätynyt aito Mac Domhnaill.
Vaikka Ellesmoren linna valmistui vuonna 1566 Mac Domhnaillin klaanin perheen asuinpaikaksi ollen keskeinen osa suvun historiaa, on kaukana ylämailla oleva linna jäänyt jo lähes unholaan. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1667 Invernessiin rakennettu suuri ja mahtipointinen Mac Domhnaill Castle syrjäytti pienen ja vaikeakulkuisen matkan päässä olevan kivilinnan ja Ellesmoreen jäivät asumaan enää lordi Barclay Mac Domhnaillin sukuhaara ja tämän perilliset. Jakobiittikapinan jälkeen linna oli lähes sata vuotta tyhjillään, kunnes 1800-luvun puolivälissä Saksassa jakobiittikapinan jälkeen asunut Kreivi Ranald Mac Domhnaill muutti linnaan vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Kreivi Ranaldilta linnan peri tämän poika Ruaridh Mac Domhnaill, joka tunnettiin suvun mustana lampaana. Nuorempana naisseikkailuistaan kuuluisa Ruaridh kelpuutti ikäännyttyään seuraansa lähinnä vain viskipullon ja voimakkaan pistävältä tuoksuvan sikarin eikä edes tullut oman vaimonsa hautajaisiin tämän menehdyttyä keuhkosyöpään. Kun vanha lordi Ruaridh Mac Domhnaill otti ja lähti paremmille metsästysmaille tuonpuoleiseen vain kolme vuotta vaimonsa lady Georgianan jälkeen, syntyi Mac Domhnaillin lasten keskuudessa ilmiriita. Tällä kertaa perilliset eivät tosin kiistelleet siitä, kuka perisi Mac Domnhnaillin omaisuudesta suurimman siivun, vaan kuka ottaisi kontolleen Ellesmoren linnan, tuon rapistuneen kiviröykkiön, joka sijaitsi Skotlannin autioituneilla ylämailla. Grace Breckinridge, vanhin lapsista, ilmoitti heti alkuunsa, että linna tulisi myydä ja mitä nopeammin, sen parempi. Nuorimmainen Jackall Mac Domhnaill nyökytteli kiivaasti siskoaan myötäillen. Jackall olisi halunnut kääriä linnasta hyvät rahat, jotka olisi tuntien tallettanut veroparatiiseihin ja jatkanut vilpillistä elämäänsä, mikäli hänen maineensa yhtään pitää paikkansa. Sen sijaan keskimmäinen lapsista, Robert Mac Domhnaill, olisi halunnut linnan säilyvän suvulla, tosin Robert ei olisi mielellään halunnut omia rahojaan upottaa tuohon murheenkryyniin. Sopua ei tuntunut löytyvän, vaikka kaikki vaihtoehdot käytiin läpi. Lähes kahden vuoden ajan jatkuneen kiistan jälkeen linnan etupihalle ilmestyi vino kyltti, jossa luki koukeroisin kirjaimin "For Sale".
Kyllähän myytävän linnan kolkoilla käytävillä riitti ihmettelijöitä, mutta kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ostamaan Ellesmorea itselleen. Innokkaiden bisnesmiesten haaveet kaatuivat linnan huonoon kuntoon ja syrjäiseen sijaintiin. Vaikka se saataisiinkin kunnostettua entiseen loistoonsa, kuinka sinne ikinä saataisiin tarpeeksi kävijöitä, kun lähimpään isoon kaupunkiin Invernessiinkin oli puolentoista tunnin ajomatka. Sitten eräänä sateisen sumuisena aamuna linnan portista käveli kivetetylle etupihalle kiharahiuksinen nuorimies ylväänä ja hillittynä kuin entisaikojen aateliset. Jos ei pisamat miehen poskilla, niin viimeistään vahva aksentti paljasti, että sukujuuriltaan hän oli varmasti skotlantilainen. Mies käveli niin itsevarmasti linnan käytävillä, että linnaa esittelemässä ollut Grace Breckinridge olisi voinut lyödä päänsä pantiksi, että hän oli käynyt linnassa ennenkin. Kun sitten esittelyn päätteeksi Grace ja mies istuivat linnan kirjastossa viskilasillisella, kertoi mies viettäneensä koko lapsuutensa Ellesmoren linnassa, sillä tämän äiti oli Sally Glenn, Ellesmoren entinen taloudenhoitaja. Grace siristi silmiään ja mittaili Graham Glenniksi esittäytynyttä miestä katseellaan. Kieltämättä jotain tuttua nuoressa miehessä oli ja Grace muisti hyvin veljenpoikansa Jonathan Mac Domhnaillin leikkineen usein pienen kiharapäisen pojan kanssa ja vanhan tallimestarin Thomasin kaitsineen näitä kahta nuorikkoa, jotka laukkasivat poneilla pitkin nummia. Se, miten taloudenhoitajan pojalla oli varaa ostaa Ellesmoren mittavaa remonttia kaipaava linna, oli sen sijaan Gracelle mysteeri.
Gracelle ei selvinnyt sinä iltana, että Graham Glennillä oli paljon enemmän yhteistä Mac Domhnaillin sukuhaaraan kuin Grace koskaan uskalsi ajatellakaan. Vasta myöhemmin linnan kirjaston peräkaapista löytyneestä asiakirjasta voitiin todistaa, että Graham Glenn oli todellisuudessa Ruaridh Mac Domhnaillin avioton poika. Testamenttiin Graham Glenn ei ollut päässyt, mutta Ruaridh oli nuukuudestaan huolimatta tukenut avokätisesti Sally Glenniä poikansa kasvatuksessa, minkä vuoksi Graham soluttautui eliitin joukkoon jo nuorena yksityiskoulujen ja parhaiden yliopistojen kautta. Ellesmore Castlen isännäksi oli kuin olikin lopulta päätynyt aito Mac Domhnaill.
castle upon the hill
Pienen kukkulan päällä, Loch Blairin pitkän, mutta kapean järven rannalla sijaitseva Ellesmore Castle on varmasti vaikuttavin rakennus koko Lochwhinniessä. Se ei ole läheskään niin mahtava kuin suurimmat ylämaiden linnat, mutta vaikuttava siitä huolimatta. Linnan seinät kätevät sisäänsä monia historiaan jääneitä tapahtumia, vaikka se pysyikin sivussa kaikkein dramaattisimmista historian käänteistä. Rehellisesti sanottuna, vanhan juopon lordi Ruaridhin aikakausi oli linnalle kaikkein epäsuotuisin. Uusi omistaja Graham Glenn joutui upottamaan valtavan tukun rahaa ja monta vuotta ennen kuin linna saatiin kunnostettua asumiskelpoiseksi. Vetoisat ja kolkot huoneet muuttuivat kodikkaiksi ja tyylikkäiksi salongeiksi ja oleskelutiloiksi. Monet linnan makuuhuoneista kunnostettiin vierashuoneiksi, joissa riittää ympäri vuoden Airbnb-matkailijoita. Linnan kruununjalokivi on kuitenkin suuri sali, jossa Graham järjestää usein seurapiirijuhlia ystävilleen ja liikekumppaneilleen, puhumattakaan vuosittaisista tanssiaisista, joista on tullut jo lähes legenda Lochwhinniessä.
Linnan tilukset ovat lähes yhtä vaikuttavat kuin itse linnakin. Kivimuurin ympäröivä piha-alue on suuri ja se kumpuilee pitkin nummia. Portteja ja siltoja on siellä täällä, joiden kautta aukenee silmänkantamattomiin jatkuvat maastoreitit. Pieni puro risteilee tilusten läpi Loch Blairin järveen. Pihaan on myös ruopattu oma pihalampi, jossa asustaa sammakoita ja muutamia kalalajeja. Tallin kupeessa on katettu suuri kenttä, jossa mahtuu harjoittelemaan myös valjakkoajoa. Maneesia tilalla ei ole, sillä meri-ilmasto takaa ympäri vuoden melko leudot olosuhteet (jollei tuulta oteta huomioon). Katto pitää sopivasti sadetta eikä pahin tuulikaan pääse myllertämään kentällä, sillä yksi kentän pitkistä sivuista on tallin seinä. Kunnostetussa ja eristetyssä ladossa säilytetään hevosten rehuja, varusteita sekä kärryjä. Saman ladon toisesta päädystä löytyy traktori sekä muita maatalousvälineitä. Pihassa on suuri puomi, jossa hevoset on mahdollista hoitaa ennen ratsastusta ja sen jälkeen.
Linnan tilukset ovat lähes yhtä vaikuttavat kuin itse linnakin. Kivimuurin ympäröivä piha-alue on suuri ja se kumpuilee pitkin nummia. Portteja ja siltoja on siellä täällä, joiden kautta aukenee silmänkantamattomiin jatkuvat maastoreitit. Pieni puro risteilee tilusten läpi Loch Blairin järveen. Pihaan on myös ruopattu oma pihalampi, jossa asustaa sammakoita ja muutamia kalalajeja. Tallin kupeessa on katettu suuri kenttä, jossa mahtuu harjoittelemaan myös valjakkoajoa. Maneesia tilalla ei ole, sillä meri-ilmasto takaa ympäri vuoden melko leudot olosuhteet (jollei tuulta oteta huomioon). Katto pitää sopivasti sadetta eikä pahin tuulikaan pääse myllertämään kentällä, sillä yksi kentän pitkistä sivuista on tallin seinä. Kunnostetussa ja eristetyssä ladossa säilytetään hevosten rehuja, varusteita sekä kärryjä. Saman ladon toisesta päädystä löytyy traktori sekä muita maatalousvälineitä. Pihassa on suuri puomi, jossa hevoset on mahdollista hoitaa ennen ratsastusta ja sen jälkeen.
beneath the Scottish skies
Lochwhinnien kylä on melko pieni ja uinuva, mutta perinteisempää skottilaista kylää et voisi Ylämailta löytää. Asukkaita Lochwhinnien kylässä on vain reilu 1 500, mutta viime aikoina kylään on muuttanut useampikin lapsiperhe, mitä pidetään hyvänä merkkinä kylän tulevaisuutta ajatellen. Kauniit ylämaiden maisemat, lähistöllä olevat linnat ja muut nähtävyydet tuovat vuosittain suuren määrän turisteja kylään, joka elävöittää muuten hiljaisen kylän elämää.
Kylä on perustettu Lochwhinnien kukkuloille eikä mäkien kiipeämiseltä voi täällä välttyä. Kylästä löytyy kaikki tarvittavat palvelut; pankin palvelupiste, pieni ruokakauppa, majatalo ravintoloineen, pubi, poliisiaseman sivupiste, sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanotto, apteekki sekä kyläkoulu. Lisäksi kylästä löytyy erilaisia kyläläisten perustamia yrityksiä, kuten kampaamoita, autokorjaamo, hieroja sekä eläinlääkäri. Isommat kaupat, laajemmat terveyspalvelut ja koulut sijaitsevat 25 minuutin ajomatkan päässä Aviemoren kylässä, joka ei sekään ole koolla pilattu asukkaita ollessa reilu 3 600. Lähimmät yliopistot, iso sairaala sekä kauppakeskukset sijaitsevat Invernessissä, jonne ajaa autolla noin 1h 25min. Bussit kulkevat vaihtelevasti Invernessiin ja Aviemoreen, joten lähes jokaisella kyläläisellä on oma auto.
Kylä on perustettu Lochwhinnien kukkuloille eikä mäkien kiipeämiseltä voi täällä välttyä. Kylästä löytyy kaikki tarvittavat palvelut; pankin palvelupiste, pieni ruokakauppa, majatalo ravintoloineen, pubi, poliisiaseman sivupiste, sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanotto, apteekki sekä kyläkoulu. Lisäksi kylästä löytyy erilaisia kyläläisten perustamia yrityksiä, kuten kampaamoita, autokorjaamo, hieroja sekä eläinlääkäri. Isommat kaupat, laajemmat terveyspalvelut ja koulut sijaitsevat 25 minuutin ajomatkan päässä Aviemoren kylässä, joka ei sekään ole koolla pilattu asukkaita ollessa reilu 3 600. Lähimmät yliopistot, iso sairaala sekä kauppakeskukset sijaitsevat Invernessissä, jonne ajaa autolla noin 1h 25min. Bussit kulkevat vaihtelevasti Invernessiin ja Aviemoreen, joten lähes jokaisella kyläläisellä on oma auto.
THE OLD MARGOT INNThe Most Haunted Houses in Scotland -TV-ohjelma vieraili ikivanhassa majatalossa The Old Margot Innissä kevättalvella 2008 ja siitä innostuneena haamuharrastajat ovat virranneet kaupunkiin tutustumaan The Old Margotin kummitteleviin huoneisiin. Kyläläisethän ovat tienneet aina, että The Old Margotissa kummittelee eikä se ole ollut mikään uutinen vuosikymmeniin. Tarinan mukaan kukapa muukaan, kuin majatalon alkuperäinen emäntä Margot Balfour vaeltaa edelleen yläkerran huoneissa suoristamassa sohvatyynyjä ja siirtelemässä esineitä parempaan järjestykseen. Varsin harmiton tapaus siis, mutta kuitenkin todisteita siirtyneistä tavaroista ja kummallisista äänistä ja näköhavainnoista on yllättävän paljon dokumentoitu. Uskoo, ken haluaa, mutta Lochwhinnien tarunhohtoisessa kylässä tapahtuu paljon muitakin asioita, joita on vaikea selittää järjellä.
The Old Margot Inn sijaitsee vanhassa kaksikerroksisessa kivitalossa kylän keskeisimmällä paikalla. Kesäisin suurelta terassilta voi ihailla maisemaa kukkuloille, joiden taakse aurinko laskee. The Old Margot Inn tarjoaa perinteistä skotlantilaista ruokaa (erityismaininnan saa maittava skotlantilainen aamiaisbuffetti), vaihtuvia livebändejä viikonloppuiltaisin, sunnuntaisin maittavan Sunday Roast -buffetin. Majatalon alakerrassa on myös oma pieni viskitislaamo, jonka tuotteita on mahdollista ostaa viereisestä maalaispuodista. Kuuluisin lienee savuinen ja terävä The Old Margot 17 years old Single Malt, jota kypsytetään hartaasti 17 vuotta tammitynnyreissä. |
THE ANGUS HEAD BARKylän vanhin rakennus on valkoiseksi rapattu The Angus Head Bar, jonka yläkerrassa on pubin omistajien asunto. The Angus Head on toiminut samalla paikalla yli 500 vuoden ajan ja on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Hämyinen ja tunnelmallinen kapakka on sisustettu puuhuonekaluin ja sen seiniä koristavat vanhat kuvat baarin historiasta sekä ylämailta metsästettyjen peurojen sarvet. The Angus Headin omistaa noin viisikymmenissä oleva James O'Nealy vaimonsa ja poikansa kanssa. The Angus Head ei ole aina historiansa aikana periytynyt suvussa, mutta viimeiset 50 vuotta omistajana on toiminut sama perhe. The Angus Head tunnetaan joka keskiviikkoisesta pubivisasta, lähipanimoiden erikoisoluista sekä erinomaisista kotiruoka-annoksista, joista legendaarisin lienee olutpaneroitu Fish & Chips sekä maukas haggis-annos. The Angus Head on aina ajan hermolla ja järjestää usein teemailtoja esimerkiksi St. Patrick's Dayn, Halloweenin ja joulun merkeissä.
The Angus Head järjestää myös joka vuosi heinäkuussa keskiaikaiset olutfestivaalit, joista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana varsin suositut harrastajien keskuudessa. Kymmenen vuoden aikana festivaali on laajentunut ja nykyisin kaduille kasataan jo valtava määrä eri panimoiden ja näytteilleasettajien telttoja ja artistejakin kaksipäiväisillä festivaaleilla nähdään tätänykyä useita. Valitettavasti Skotlannin sää on näyttänyt usein kyntensä ja kyläläiset naureskelevatkin, että tietää takuuvarmaa sadetta, kun olutfestivaalit lähenevät. |
FARMER'S MARKETJoka lauantai Lochwhinnien keskustorilla järjestetään Farmers' Market, jolloin lähialueen maataloustuottajat saapuvat myymään kasviksia, marjoja, lihaa, kalaa, kananmunia leipomuksia, eläimiä sekä käsitöitä. Erityisesti joulun aikaan Farmers' Market kerää kokoon lähes koko kylän. Keskelle toria pystytetään suuri joulukuusi ja kojut koristellaan kransseilla ja tuikkivilla valoilla. Neiti Selkirkin skonssit ovat vertaansa vailla, mutta kannattaa myös maistaa Seathanachin tilan maankuulun Angus-karjan sisäfilettä, joka suorastaan sulaa suusta.
Kerran puolessa vuodessa Farmers' Marketissa on eläinhuutokauppa, jolloin Farmers' Market järjestetään kylän alapuolella olevalla nummella. Eläinhuutokaupassa on myynnissä kaikkia maatilan eläimiä lehmistä kanoihin ja kalkkunoista hevosiin. Kerran vuodessa eläinhuutokaupan yhteydessä järjestetään ylämaanponeille ja ylämaankarjalle näyttelyt ja palkitaan vuoden parhaimmat rotunsa edustajat. |
ANDERSON'S GROCERY STORETuntuu, että Oliver Anderson on pitänyt pientä maalaispuotiaan pystyssä jo pienen ikuisuuden. Iäkäs Herra Anderson on piirtynyt monen kyläläisen verkkokalvoille aina samanlaisena kyyryselkäisenä ja suorastaan liian hoikkana miehenä. Anderson ei ehkä pärjäisi nykyajan asiakaspalvelukulttuurissa, sillä hyvänäkin päivänä mieheltä saa korkeintaan murahduksen vastaukseksi, mutta puotinsa mies on aina pitänyt viimeisen päälle hyvässä kunnossa.
Andersonin kaupasta saat tarvitsemasi päivittäistavarat, säilykkeet, pakasteet, hygieniatuotteet sekä tietenkin tuoreet sanomalehdet. Lisäksi puodissa myydään lähituotettua ruokaa, kuten karjatilojen lihajalosteita, hilloja sekä mehuja. Kannattaa maistaa ainakin Kerrin tilan ylämaankarjan lihasta tuotettua katajanmarjamakkaraa sekä tietenkin The Old Margot Innin maankuulua viskiä, jos shillinkisi vain riittävät laatuviskiin. |
LOCHWHINNIE PHARMACY |
LOCHWHINNIE POLICE STATION |
|
Rouva Aileen MacKilliganin pitämä apteekki sijaitsee samassa rakennuksessa sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanoton kanssa. Apteekista löydät kaikki tavalliset reseptivapaat lääkkeet ja tarvikkeet, mutta reseptilääkkeet on tilattava etukäteen tai haettava Aviemoresta. Apteekissa myydään myös joitakin luonnontuotteita, kuten nummilta kerätystä kanervasta uutettua voidetta sekä katajanmarjayskänlääkettä.
|
Poliisiasema ei ehkä ole paras sana kuvaamaan Lochwhinnien poliisivoimia, sillä kylän palveluksessa on vain viittä vaille eläkkeellä oleva viiksekäs poliisipäällikkö Harris Flanagan sekä tämän työparina vastavalmistunut Lucas MacKilligan. Poliisiasema - tai oikeastaan kolmen huoneen konttori - sijaitsee hieman sivussa kylän pääkadusta ja sen autotallissa lepää kylän ainoa poliisiauto, joka on Harris Flanagin silmäterä.
|
