Ilta oli hämärtynyt ja seisoin kummituspolun alussa toisessa kädessä valkoiseen lakanaan verhottu Gigi ja toisessa hieman happaman näköinen valkoisella maalilla luurangoksi maalattu Skyla. Ellesmoressa oli meneillään lasten halloweentapahtuma, minkä vuoksi vilinää ja vilskettä oli ollut siitä asti, kun ensimmäiset paikalliset lapset ryntäsivät kiviporteista sisään.
Aino hölkkäsi puolijuoksua linnan suunnalta kohti metsänreunaa, jossa seisoin ponien kanssa. "Sorisorisori, kun oon vähän myöhässä", Aino puuskutti hengästyneenä. "Viimeinen kerta, kun tulen McDreamyn kanssa samalla kyydillä. Se mies myöhästyy varmaan omista hautajaisistaankin." Kurkkasin Ainon olan yli etupihalle, jossa paikallinen eläinlääkäri Duncan Ramsay heilautti iloisena kättään suuntaani, pidellen noin kuusivuotiasta tyttöä kädestä. "Onks toi..." aloitin lauseeni vilkaisten kulmien alta kiharatukkaista tyttöä miehen vieressä. En tiennyt, että Duncanilla olisi ollut lapsia. "Sen siskontyttö. Puhui koko matkan lässyttäen", Aino irvisti ja tarttui Skylaa ohjaksista. Skyla irvisti takaisin. "Siis McDreamy. Korvat vuotaa verta vieläkin." Hetken päästä linnan suuret pariovet avautuivat ja vampyyriksi pukeutunut Graham marssi lapsijoukon edessä ulos. "Noh niin, nyt... Hei... kuunnelkaas...", kuulin Grahamin yrittävän saada ääntänsä kuuluviin meluavan lapsilauman keskellä. Kun se ei tuottanut toivottua tulosta, Graham veti hihastaan pillin johon puhalsi kuuluvasti kolme kertaa. "Katsokaas, Drumdruien noita pitää kovasti lapsista ja mitä suurempaa ääntä pidätte, sen nälkäisemmäksi noita tulee!" Graham veisteli. Lapset katsoivat Grahamia silmät ymmyrkäisinä ja yksi poika alkoi itkeä kuuluvasti. "Mutta, öh, onneksi noita INHOAA, tuota, hmm... makeaa! Ja te kaikki olette syöneet tänään niin paljon karkkia, että maistutte pahalta!" Graham takelteli sanoissaan ja tyrskähdin kaulukseeni. Gigi katseli uteliaana lapsia kohden ja puhalsi lämmintä ilmaa niskaani. Silitin sen kaulaa ja tamma vaihtoi painoa jalalta toiselle. Kummituspolulle osallistui kuusi ponia, joista muita poneja taluttivat Ellesmoren tallitytöt- ja pojat. Lapset jaettiin koon, iän ja taitojen perusteella kukin sopivan ponin eteen jonoon. Pellavapäinen poika oli ensimmäisenä Gigin jonossa ja punttasin pojan tamman selkään. Poika puristi rystyset valkoisina satulan etukaaresta ja kysyi silmät suurina, että eihän noita varmasti halua syödä häntä. Ojensin taskustani kaksi käärekaramellia pojalle ja vakuutin, että ne pitivät noidan ruokahalut kurissa. Maiskautin Gigille ja tamma lähti keinuvaan käyntiin kohti lyhdyin valaistua polkua. Olin totuttanut jokaisen ponin yksitellen kuluneella viikolla rekvisiittaan eikä niitä kiinnostaneet polun varrelle ripotelluista kaiuttimista kantauvat hyytävät äänet. Gigi ei säpsähtänytkään, kun lakanaan verhoutunut Jonathan hyppäsi puskasta polulle ja minua huvitti ajatus, että lapsilla ei ollut harmainta aavistustakaan, että arvostettu olympiaratsastaja poukkoili heidän edessään pukeutuneena vanhaan lakanaan. Polun lopussa naapurin vanha rouva Molly Ivymoor esitti uskottavasti Drumdruien noita-akkaa. Lapset saivat ratkottavakseen pienen älytehtävän, jonka läpäistyään noita päästi lumotut ponit kirouksesta ja lupasi painua sinne missä pippuri kasvaa. Kummituspolku oli kertakaikkiaan menestys. Lapset hinkuivat toiselle kierrokselle, mutta linnan avonaisista ovista kuului jo DJ Kian McWizardin virittelemät kummitusdiscon ensitahdit ja lapset kiirehtivät innosta kiljuen takaisin linnaa kohden. Taputin Gigiä kiitokseksi työstä ja ojensin sen ohjakset tallityttö Lindsaylle, joka katosi tallin hämärään Bianca ja Gigi vanavedessään.
0 Comments
Leave a Reply. |
Archives
October 2020
Categories |