"Öh..." Kian katsahti kulmiensa alta Grahamiin, jonka käsipuolessa teutaroi punaruunikko nuori ori, joka löi kaviollaan pihan kivetykseen niin, että kipinät lähes sinkoilivat sen raudoitetusta kavioista. "En halua olla mitenkään epäkohtelias, mutta meillä taitaa olla hieman eri käsitys rauhallisesta, hyvinkoulutetusta ja vakaasta ruunasta."
Oli totta, että näillä saatesanoilla Graham oli lähtenyt hevosenostopuuhiin, mutta unohtanut vain kertoa tallihenkilökunnalle vaihtaneensa lennosta suunnitelmia ja ostaneensa Irlannista punaisen lohikäärmeen. Hymähdin kaulahuiviini ja katselin sivusta, kun Graham talutti vierellään lähes paikallaan laukkaavan orin lähimpään tarhaan. Tuonko kanssa meidän oli tarkoitus lähteä sunnuntaina maastoretkelle? Olin kuvitellut saavani alleni tallin rauhallisimman ponin Chocolien, mutta koska seuralaisellani näytti olevan käsissään nuori ja viriili ori, arvelin ratsukseni päätyvän jompi kumpi ponioreista. Ryhdyin rukoilemaan, ettei se vain olisi itsepäinen ja uppiniskainen Laddie, joka oli lähes yhtä leveä kuin korkeakin. Ori ravasi mutaisen tarhan aidan vierellä korskuen ja silmänvalkuaiset vilkkuen. Parin asteen pakkasessa sen hengitys höyrystyi kuin savupilveksi ja se päästi ilmoille kimeän hirnahduksen. Kian katseli arvioivasti orin liikehdintää, mutta ei selvästi löytänyt mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin hieman turhan säpäkän luonteen. "Kyllä se siitä tasoittuu", Graham totesi puoliksi Kiania ja puoliksi itseään vakuutellen. "Kuka tahansa nyt olisi vähän kierroksilla, kun joutunut tuntitolkulla matkustamaan kuljetusautossa. Pari päivää saa tasaantua tallissa ja sitten puretaan suurimmat energiat nummilla. Ehkäpä Sylvia pääsee ohjaksiin." Graham vilkaisi minuun ja virnisti leikkisästi nähdessään kauhistuneen ilmeeni. "Meillä ei ole tapana tapattaa vieraitamme", Kian pukkasi minua kyynerpäällään kylkeen naurahtaen. "Mutta jos Graham sallii, niin luulen, että orin liikuttamiseen tarvitaan kyllä apukäsiä." Ja niin muutamassa minuutissa olin lupautunut elämää puhkuvan irlantilaisen taluttamisoperaatioon ekä muista milloin olisin ollut yhtä kauhuissani. Olin minä vaikeita hevosia ennenkin ratsastanut, mutta en sentään skotlantilaisen lordin omistamia.
0 Comments
Leave a Reply. |
Archives
October 2020
Categories |