Ellesmore Castlen isäntä oli saanut kerrassaan mainion idean. Koska hevospoolo oli suosittu laji Iso-Britanniassa, joten tietysti, kun tiedossa oli leikkimieliset poolokilpailut Orange Wood Ranchilla, oli paikalle ehdottomasti saatava skottiedustusta. "Me näytetään niille närhen munat", Graham oli todennut "leikkimielisesti" eräänä iltana päivällisellä. Kaikki tiesivät vallan hyvin, että Grahamin oli kaikkea muuta kuin helppoa ymmärtää käsite leikkimielinen, sillä miehen mielestä tärkeintä kilpailuissa ei ollut voitto, vaan murskavoitto. Muiden esittäessä huolensa sopivien pooloponien puuttumisesta, oli Graham viitannut kintaalla epäilijöille. "Seisoohan tuolla tallissa poneja vino pino", Graham päätti ja kaikki päättivät antaa miehen hössöttää rauhassa. Näin päätti myös Sylvia Silfvast, mutta ennen seuraavan viikon loppua kävi varsin selväksi, että mukaan tarvittaisiin myös varahevonen ja varapelaaja eikä tallityöntekijä Kianista ollut siihen hommaan, sillä Kianin mielestä poolo oli yhtä kuin hienopierujen rehvastelulaji. Sen sijaan Grahamin kysyessä Sylviaa mukaan naamallaan anova koiranpentuilme, ei naisella ollut sydäntä kieltäytyä. Voisihan se olla mukavaakin?
Seuraavana päivänä Kian oli viemässä kottikärryjä kohti lantalaa, kun tallin etupihalta kuului epämääräistä ähinää ja puhinaa. Kian jätti kottikärryt niille sijoilleen ja meni katsomaan, oliko etupihalle eksynyt jokin sinne kuulumaton eläin vai mitä siellä oikein tapahtui. "Hmm", Kian pidätteli nauruaan tavatessaan Ellesmoren linnan kivetetyllä etupihalla seisovan cob-orin selässään pitkäjalkainen linnanisäntä Graham Glenn, joka näytti siltä, että oli eksynyt täysin väärään maailmaan upouusien poolovarusteidensa kanssa. "Mitä? Älä nyt vaan sano, että näytän ihan seurapiiridiootilta", Graham ähki pidentäessään jalustimia vielä parilla reiällä. "Miksen vaan olisi voinut ottaa pooloponiksi tota oikeaa hevosta", Graham katsahti tarhassa villiintyneeseen Willy-oriin, joka puhisi tohkeissaan pihapiiriin ilmestyneelle cob-orille. Kian pyöritti silmiään Grahamin moitteille seurapiiri-idiooteista, sillä Graham itsekin kuului varsin vaikutusvaltaisiin piireihin ja miehen elämä ei paljoa poikennut muiden rikkaiden aatelisten elämästä. Ehkä mies oli kuin olikin enemmän jalat maassa, mutta yhtä lailla Graham istui kirjastossa konjakkilasin kanssa khakihousuissaan lukemassa runokirjoja ja järjesti kimaltavia tanssiaisia Skotlannin eliitille. "Sille on syynsä, miksi puhutaan pooloponeista eikä -hevosista. Ethän sinä edes näkisi sitä palloa sieltä korkeuksista. Tai ehkä enemmänkin ongelmana olisi se, että kaahaisitte kentältä ulos varmaan ensimmäisen peliminuutin aikana." Grahamin hymähdyksestä oli aistittavissa, että Kian osui varsin oikeaan. Grahamin silmänterän, kenttähevoseksi ostetun Willyn ensimmäiset kuukaudet Ellesmoressa olivat varsin surullisenkuuluisat. "No olisi se ainakin vähän sporttisempi, kuin tämä möllötys", Graham katsahti jälleen allaan paikallaan seisovaan Louie-oriin, joka oli mulkoili lähes yhtä epäluuloisesti selässään keikuroivaa 195-senttistä hujoppia. Keskustelun keskeytti tallista linnan pihalle kopsutteleva pullea ylämaanponiori, selässään yhtä kiiltäviin ja upouusiin poolovarusteisiin pukeutunut Sylvia. "Sinuna en sanoisi mitään sporttisuudesta", Sylvia naurahti ja silitti hiirakon Ravenin paksua kaulaa. 139-senttisellä ylämaanponilla mahanympärys oli varmasti suurempi kuin ponin säkäkorkeus. "Teidän pelitaktiikkanne varmaan kannattaisi suunnata jyräämiseen ja taklaamiseen sulavan ja ketterän liikehdinnän sijasta", Kian nauraa höhötti ajatukselle, jossa kaksi jykevää ponia tömistäisivät rinta rinnan tanner tömisten pitkin poolokenttää ja sinkoisivat kaikki tielle tulijat jorpakkoon. "Palaan henkilökohtaisena voittajana, jos saan tämän diesel-veturin edes hoputettua laukkaan ennen viimeistä erää", Sylvia pyöritti silmiään, kun Raven huokaisi syvään ja ryhtyi lepuuttamaan toista takastaan. "Tai jos se ei hengästy jo kävelymatkalla poolokentälle", Graham tarttui vitsiin. "Tai jos satulavyö ei katkea heti ensimmäisessä äkkikäännöksessä." "Tai jos se ei huku hikeen jo trailerin laskusiltaa ylös kävellessä..." "On hyvä olla kunnianhimoisia tavoitteita", Kian virnisti ja lähti jatkamaan matkaansa kottikärryjen kanssa, joiden vienti lantalaan oli keskeytynyt. Kianin kävi Sylviaa sääliksi. Murskahäviön kohdatessa Graham ei todellakaan olisi parasta mahdollista matkaseuraa. Ja olisi hyvin todennäköistä, että Ellesmoren nummilla laiduntaneet pullaponit eivät toisi voittoa kotiin, vaikka selässä istuisi itse Scottish Polo Pony Clubin parhaimmat pelaajat.
0 Comments
Leave a Reply. |
Archives
October 2020
Categories |