KILIMANJARO
"Jax"
s. 11.12.2019, Saksa (15v) oldenburg, ori musta tobiano, 163 cm VH20-013-0008 kasv. Dennis Hoffen EVM om. Jonathan Mac Domnhnaill, VRL-08179 koulupainotteinen, Intermediaire I |
"YOU KNOW THE ONLY THING I'VE EVER LOST IS CURIOSITY", HE SAID TO HER.
"YOU'VE NEVER LOST ANYTHING. YOU'RE THE MOST COMPLETE MAND I'VE EVER KNOWN."
— Ernest Hemingway, 'The Snows of Kilimanjaro and Other Stories'
Jonathan Mac Domhnaill on paitsi ilmiömäinen kouluratsastaja, mutta myös niin rikas, että sitä on tavallisen kansalaisen hankala hahmottaa. Ei liene salaisuus, että ilman Mac Domhnaillin suvun varoja, nouseminen niin nopeasti ja nuorena kouluratsastuksen huipulle ei olisi onnistunut. Vaikka rahalla saa sellaisia hevosia kuin ikinä vain keksii halutakaan, oli suorastaan onnellinen sattuma, että juuri Jonathan päätti aikanaan hurahtaa kouluratsastukseen. Jonathan nimittäin ei ollut tavallinen rikkaan perheen hemmoteltu kersa, vaikka etuoikeutettua elämää olikin saanut elää. Jonathanilla on aitoa paloa hevosten parissa työskentelemiseen ja mies pitääkin kilpakumppaneistaan kadehdittavan hyvää huolta. Niinpä olikin vallan erikoinen sattuma, että Jonathan päätti yks kaks, että uusi oldenburg-orinsa Kilimanjaro pitäisi kuskata Skotlannin nummille serkkunsa Graham Glennin mutaiselle laitumelle. Ellesmoren kunnolliset, mutta huomattavan vaatimattomat puitteet eivät olleet mitään verrattuna Jonathanin kiiltävään, putipuhtaaseen ja moderniin talliin Berkshiressä, joten kaikki olivat yhtä äimistyneitä kuin itse linnanomistaja Grahamkin uutisista, että suvukas tobiano kouluori saapuisi keskelle ei-mitään.
"Tyhjäntoimittajaksiko se täällä ryhtyy?" Graham tiedusteli kohteliaalla äänensävyllä puhelimen toisessa päässä olevalta serkultaan. "Pahoin pelkään, että minä hädin tuskin saan kenttäkilpailuissa hyväksytyn kouluosiosta ja täytyy paljastaa, että vanha Thomas ei enää hevosen selkään lonkkansa kanssa pääse ja Kianin mielenkiinto on aivan muualla kuin kouluhevosissa. Aikeesi ovat hieman epäselvät, serkku hyvä."
"Huoli pois! Kilimanjaro on vastikään loukannut takasensa eikä siitä ole koulukentille, ainakaan vielä. Se on ollut hieman stressaantunut Berkshiren vilinässä ja vilskeessä, joten pieni loma Skotlannin maaseudulla tekee sille hyvää. Haluan siitä vielä kisahevosen, joten olen valmis kokeilemaan kaikkea - jopa raikasta ylämaiden tuulta ja maajussien horinoita."
"Tiedän kyllä, että et ole koskaan suoranaisesti rakastanut Ellesmoren hiljaisuutta, mutta ehkä hevosesi on toista maata. Laitan orille karsinan valmiiksi, lähetä se tänne heti kuin haluat", Grahamin äänessä oli havaittavissa vieno hymynkare. Erilaisista luonteista huolimatta Jonathan oli aina ollut läheinen Grahamille, jopa läheisempi kuin oma veljensä Malcom.
Kilimanjaro on hevonen, joka on tehnyt lähes jokaiseen sen seurassa aikaa viettävään ihmiseen lähtemättömän vaikutuksen. Valpas, aristokraattinen ja älykäs kouluori huokuu tyyneyttä ympärilleen ja jo muutama minuutti orin seurassa saa ymmärtämään, että kyseessä on maailmanluokan ori eikä mikään takapihan rasavilli Polle. Ainoastaan nuorena tapahtunut jalkavamma ja siitä johtuneet selän ongelmat olivat este orin Grand Prix -uralle. sillä äärimmäistä kokoamiskykyä vaativa Grand Prix -ohjelma toteutettuna kilpailukauden aikana lähes joka viikonloppu ei enää onnistunut Jaxilta. Onneksi hieman helpommalla tasolla ori pystyi kilpailemaan vielä ongelmitta. Orin omistaja Jonathan Mac Domnhnaill suri menetettyä mahdollisuutta aikansa ja pohti vakavasti Jaxin myymistä, mutta tyytyväinen ori oli sujahtanut niin kivuttomasti osaksi Ellesmoren elämåä, että serkkunsa Grahamin kanssa päätyivät pitämään Jaxin Skotlannissa.
Urallaan Jax sai kilpailla Vaativa A:n, Prix St. Georgesin ja Intermediaire I tason luokissa ja ori tekikin vaikuttavaa jälkeä kouluradalla. Kiitosta se sai erityisesti lisätyistä askellajeista, joita ori esittikin oikein mielellään. Ravi on Jaxin vahvin askellaji ja se onkin perinyt sen selvästi isältään Kaiser II:lta, joka oli erityisen tunnettu laadukkaasta ravistaan ja sen periytymisestä jälkeläisilleen. Ratsastettavuudeltaan Jax on kevyt ja herkkä, mutta äärimmäisen kuuliainen ja yhteistyökykyinen. Jax ei siedä ollenkaan kovaa kättä, vaan alkaa välittömästi viskoa päätään ja taistella kuolainta vastaan, jota ei ymmärrettävästi katsota hyvällä koulutuomareiden toimesta. Siksi onkin tärkeää pitää oma käsi vakaana ja pehmeänä. Jax toimii erinomaisesti istunnalla ja tarkkailee hyvin ratsastajan painopisteen muutoksia. Parhaimmillaan Jax on kür-ohjelmissa, sillä musiikin yhdstäminen liikkeisiin tuntuu saavan Jaxillekin lisää ponnekkuutta liikehdintään.
Tallitavoiltaan Jax on herrasmies. Rauhallinen ja korrektisti käyttäytyvä Jax on vaivaton viedä myös tallin ulkopuolelle kilpailutapahtumiin, sillä ori käyttäytyy hyvin isoissakin paikoissa. Liika häly saa tosin Jaxinkin stressitasot nousemaan ja siksi ori arvostaa kotipaikkanaan rauhallista Ellesmorea enemmän kuin nopeasykkeistä kilpatallia. Jax tarkkailee paljon muita hevosia ja saattaa ottaa kierroksia, jos joku toinenkin hevonen on stressaantunut. Stressi näkyy Jaxissa lähinnä huoliryppyinä silmissä, nopeasta reagoinnista sekä joskus tanssahteluna narun päässä. Eniten Jax reagoi stressiin vatsallaan ja orilla onkin vatsahaavataipumus, minkä vuoksi sen elämä pyritään pitämään mahdollisimman stressittömänä.
Urallaan Jax sai kilpailla Vaativa A:n, Prix St. Georgesin ja Intermediaire I tason luokissa ja ori tekikin vaikuttavaa jälkeä kouluradalla. Kiitosta se sai erityisesti lisätyistä askellajeista, joita ori esittikin oikein mielellään. Ravi on Jaxin vahvin askellaji ja se onkin perinyt sen selvästi isältään Kaiser II:lta, joka oli erityisen tunnettu laadukkaasta ravistaan ja sen periytymisestä jälkeläisilleen. Ratsastettavuudeltaan Jax on kevyt ja herkkä, mutta äärimmäisen kuuliainen ja yhteistyökykyinen. Jax ei siedä ollenkaan kovaa kättä, vaan alkaa välittömästi viskoa päätään ja taistella kuolainta vastaan, jota ei ymmärrettävästi katsota hyvällä koulutuomareiden toimesta. Siksi onkin tärkeää pitää oma käsi vakaana ja pehmeänä. Jax toimii erinomaisesti istunnalla ja tarkkailee hyvin ratsastajan painopisteen muutoksia. Parhaimmillaan Jax on kür-ohjelmissa, sillä musiikin yhdstäminen liikkeisiin tuntuu saavan Jaxillekin lisää ponnekkuutta liikehdintään.
Tallitavoiltaan Jax on herrasmies. Rauhallinen ja korrektisti käyttäytyvä Jax on vaivaton viedä myös tallin ulkopuolelle kilpailutapahtumiin, sillä ori käyttäytyy hyvin isoissakin paikoissa. Liika häly saa tosin Jaxinkin stressitasot nousemaan ja siksi ori arvostaa kotipaikkanaan rauhallista Ellesmorea enemmän kuin nopeasykkeistä kilpatallia. Jax tarkkailee paljon muita hevosia ja saattaa ottaa kierroksia, jos joku toinenkin hevonen on stressaantunut. Stressi näkyy Jaxissa lähinnä huoliryppyinä silmissä, nopeasta reagoinnista sekä joskus tanssahteluna narun päässä. Eniten Jax reagoi stressiin vatsallaan ja orilla onkin vatsahaavataipumus, minkä vuoksi sen elämä pyritään pitämään mahdollisimman stressittömänä.
SUKUTAULU & JÄLKELÄISET
i. Kaiser II
old m tobiano 166cm evm |
|
e. Ophelia
old, prt 159cm evm |
|
28.02.2022 fwb o.
13.04.2023 old o. |
KILPAILUKALENTERI
09.12.2021 Paris SIM Dressage Week - International Prix St. Georges - 23/29 (63,571%)
09.12.2021 Paris SIM Dressage Week - International Intermediate I - 27/42 (63,500%) 23.07.2023 Åland Weekend - Prix St Georges Special 2022 - 26/31 (60.709%) 29.10.2023 Harvest Moon Show - Intermediaire I - 1/30 (81.850%) |
Kenttäratsastuksessa 42 sijoitusta, joista voittoja 8
24.02.2020 KRJ Järnby - Prix St Georges - 1/18
25.02.2020 KRJ Järnby - Prix St Georges - 3/18 26.02.2020 KRJ Järnby - Prix St Georges - 2/18 27.02.2020 KRJ Järnby - Prix St Georges - 3/18 01.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 2/33 02.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 4/33 04.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 2/33 11.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 1/33 13.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 2/33 15.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 5/33 30.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 4/33 03.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 3/11 05.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 4/27 08.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 1/11 11.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 2/11 11.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 2/27 20.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 3/11 20.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 3/27 21.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 2/11 22.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 4/27 23.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 3/27 |
25.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 5/27
30.04.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Prix St Georges - 3/11 21.08.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 3/21 23.08.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 3/21 24.08.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 3/21 30.08.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 3/21 02.09.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 4/21 08.09.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 2/21 09.09.2020 KRJ Vallmo Stall - Intermediaire I - 4/21 19.09.2020 KRJ Mandelbacke - Prix St Georges - 1/1 07.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa A - 3/12 08.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa A - 2/12 10.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa A - 3/12 10.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa A - 1/12 18.12.2020 KRJ KK Bailador - Vaativa A - 4/18 19.12.2020 KRJ KK Bailador - Vaativa A - 2/18 31.07.2021 KRJ-Cup Haltiasalo - Prix St Georges - 6/38 24.11.2021 KRJ Mäntykatve - Prix St Georges - 1/11 25.11.2021 KRJ Mäntykatve - Prix St Georges - 3/11 29.11.2021 KRJ Mäntykatve - Prix St Georges - 1/11 30.11.2021 KRJ Mäntykatve - Prix St Georges - 1/11 |
17.02.2023 NJ Tuoninen - irtoSERT (päätuomari Jannica)
19.01.2024 VSN Tigrishellir - Ridden Champion (päätuomari Tiikeri) - 20p.
21.01.2024 VSN EZ Ponies - Overall Champion (päätuomari Lissu T.) - 40p.
28.01.2024 VSN EZ Ponies - Ridden Reserve Champion (päätuomari Nintsu) - 10p.
28.01.2024 VSN Tigrishellir - Reserve Champion (päätuomari Dee) - 10p.
19.01.2024 VSN Tigrishellir - Ridden Champion (päätuomari Tiikeri) - 20p.
21.01.2024 VSN EZ Ponies - Overall Champion (päätuomari Lissu T.) - 40p.
28.01.2024 VSN EZ Ponies - Ridden Reserve Champion (päätuomari Nintsu) - 10p.
28.01.2024 VSN Tigrishellir - Reserve Champion (päätuomari Dee) - 10p.
PÄIVÄKIRJA
23.01.2019 Fine horses and family secrets (pov: Sylvia Silfvast)
Kilimanjaro saapui Ellesmoreen kuin parahin kuninkaalinen. Hopeinen, uutuuttaan kiiltävä hevosauto lipui porteista pihatielle, kiersi kaikki sateen aiheuttamat kuopat soratiessä ja parkkeerasi tallin koristeellisen sisäänkäynnin eteen sujuvasti. Autosta purkaantui ei yksi, ei kaksi, vaan kolme työntekijää sekä leveästi hymyilevä Jonathan Mac Domhnaill, jonka haaleat pisamat ja hennosti punertavat hiukset paljastivat miehen skotlantilaiset sukuhaarat.
"Onpa mahtava nähdä pitkästä aikaa, serkku hyvä", Jonathan halasi pitkään Grahamia ja naururypyt ilmaantuivat Jonathanin päivettyneille kasvoille silmänurkkiin. Olin tietenkin kirjoittanut Googlen hakuun Jonathanin heti, kun sain tietää miehen olevan tulossa vierailulle Ellesmoreen ja saanut selville, että viimeiset kaksi kuukautta Jonathan oli kiertänyt Espanjassa kouluratsastuskisojen perässä. Kukapa nyt talvisessa ja koleassa Englannissa talvella viihtyisi, kun oli mahdollisuus treenata ja kilpailla Välimeren auringon alla. Työntekijät häärivät hevosauton ympärillä ja kantoivat jos jonkinlaista rehusäkkiä ja varustetta kivetetylle pihalle. Tallin sisäpihalta paikalle ilmaantunut Kian pyöritteli silmiään tavaroiden paljoudelle ja hillitsi selvästi kielenkantansa. "Kilimanjaro on nyt toipilas, mutta pakkasin muutaman varusteen siltä varalta, että se toipuu odotettua nopeammin", Jonathan viittasi kahteen koulusatulaan ja kolmiin eri suitsiin pihamaalla. "Ja tietenkin pitkät kävelyt vuorilla kohottavat aikanaan sen kuntoa erinomaisesti sairasloman jälkeen. Tietysti, jos vain sinulta liikenee aikaa rakkaan serkkusi vaatimattomalle kopukalle." "Muutama varuste ja vaatimaton hevonen eivät ihan täsmää tämän näyn kanssa", Graham totesi hieman kuivasti vaaleahiuksisen naisen taluttaessa kirjavaa oria alas lastaussiltaa. Kilimanjaro liikehti rauhallisesti nahkaisen riimunnarun päässä, mutta sen katseessa oli tarkkaavainen ja valpas ilme. Se hirnahti matalasti ja katsoi korvat hörössä kauemmas laitumen aidalle kerääntyviä hevosia. "Muutama kuukausi täällä ihastuttavassa maaseudun rauhassa ja sinusta tulee aivan uusi hevonen", Jonathan taputti orin lihaksikasta kaulaa ja sujautti sille porkkananpalan taskustaan. "Tässä on pari sivua ruokintaohjeita ja muutamat eläinlääkärin ohjeet liikutuksen ja kylmähoitojen suhteen." Kian otti vastaan paksun nivaskan papereita ja katsahti kauhuissaan Grahamiin. Jopa Graham itsekin tuntui miettivän, mihin oli sekaantunut suostuessaan ottamaan huippukouluratsastajaserkkunsa hevosen Ellesmoreen toipumaan jalkavammastaan. Oli yleistä tietoa, että Jonathan ei koskaan tinkinyt hevostensa hoidosta. Koska Jonathan oli palannut juuri kisamatkalta Espanjasta, oli miehellä sopivasti aikaa lyhyelle vierailulle Ellesmoressa. Tavallisesti kiireinen hevosmies ei juurikaan ehtinyt kotikonnuillaan vierailla. Kun Kilimanjaro oli jäänyt onnellisesti syömään erikoisrehujaan uuteen karsinaansa, koko seurue kokoontui Ellesmoren illallispöytään. Vaikka syömässä oli neljä päätä enemmän, tila ei loppunut kesken, vaan kaikki mahtuivat pitkän tammipöydän ääreen illalliselle. Tunsin oloni hieman vapautuneemmaksi, kun pöydässä istui olympiamitalistin ja multimiljonäärin sekä linnanisännän lisäksi myös Jonathanin työntekijät, jotka edustivat varsin tavallista väkeä. |
Jonathan ja Graham muistelivat suureen ääneen naurunremakoiden saattelemana lapsuuden kesiä Ellesmoressa, kun serkukset laukkasivat linnan ylämaanponeilla vuorten kupeissa ja seikkailivat keijukaismetsän salaperäisissä lehdoissa.
"Ei teidän kahden rasavillin pojankoltiaisen paimentaminen helppoa ollut", Thomas tuhahti. "Aina pahanteossa."
"Ja Thomas antoi meille aina selkäsaunan saadessaan kiinni."
"Selkäsaunanpa hyvinkin ja kunnon opetuksen. Ihan hyviä kansalaisia teistäkin kasvoi."
"Kerran harjasin ponini huonosti ratsastuksen jälkeen ja Thomas raahasi korvasta takaisin talliin ja vahti, että jokainen karva oli suorassa", Jonathan kertoi vakavana. "En koskaan ole jättänyt hevosta hoitamatta sen jälkeen."
"Oppi on mennyt perille", Thomas hymyili lämpimästi ja santsasi lisää paahdettua kalkkunaa. "Mutta kerro nyt toki enemmän tuosta Saksan ihmeestä, joka seisoo seuraavat kuukaudet Ellesmoren mailla."
Jonathan kaatoi lisää punaviiniä itselleen, siemasi lasista nautiskellen ja ryhtyi kertomaan Kilimanjaron tarinaa. Ori oli tullut Jonathanin talliin suoraan kasvattajaltaan Dennis Hoffenilta Saksasta. Vaikka Jonathan on monessa suhteessa hyvin moderni ja avarakatseinen, oli mies epäileväinen tobianokirjavan orin kyvyistä. Jonathanin hevosista lähestulkoon kaikki olivat mustia, koska Jonathanin sanoin "you can have all color, as long as it's black". Dennis kuitenkin puhui orin puolesta niin vakuuttavasti, että Jonathan päätti ostaa Kaiser II:n pojan talliinsa Berkshireen orin ollessa 3-vuotias.
"Olisin katunut syvästi, jos en olisi kauppoja sopinut tästä hevosesta", Jonathan nojasi tuolin selkämykseen rennosti. "Älykäs, lahjakas, temperamenttinen... ja voi pojat, se ravi!"
"Se on täydellinen hevonen, sir", Bertha liittyi keskusteluun nyökkäillen pontevasti Grahamille. Nuori Bertha oli koko illan ollut jopa hieman liian innokas keskustelemaan Grahamin kanssa, mutta voiko tyttöä tästä syyttääkään. Graham oli ottanut ystävällisesti vieraat vastaan, pedannut omin kätösin heille vieraspeteihin puhtaat lakanat (vaikka taloudenhoitaja Rhonda touhotti vieressä ja yritti häätää Grahamin pois arkisista askareista) ja ei jättänyt ketään keskustelun ulkopuolelle.
Minä olin saanut jälleen kertoa oman tarinani siitä, kuinka istuin Ellesmoren illallispöydässä kuin vanha tekijä. Jonathan oli äärimmäisen kiinnostunut tekemästäni sukututkimuksesta ja Graham vaatimalla vaati minua näyttämään viime viikolla portaiden alta löydetyt asiakirjat 1900-luvun alusta, ajasta jolloin serkusten isoisoisä Ranald Mac Domhnaill oli hallinnut Ellesmorea.
"Ranald, sinä senkin vanha pukki", Jonathan remahti nauruun minun esitellessä dokumentit ainakin neljästä aviottomasta lapsesta. "En olisi kuunaan uskonut, että Dunsmoret jakavat samaa verta kanssamme."
Jonathan viittasi puheillaan pahamaineiseen rikolliseen David Dunsmoreen, joka oli valanut kauhua Lontoossa 1930-luvulla murhatessaan nuoria naisia 24B Chesham Streetillä sijaitsevassa asunnossaan.
"Luulen, että paha veri on siirtynyt Dunsmoren sukuhaaraan ja me saimme sen hyvän veren. Tai niin ainakin haluan uskoa", Graham pohdiskeli.
"Sitä on vaikea uskoa, kun muistelee isoisä Ruaridhin luonteenlaatua", Jonathan vastasi katkerasti. "Niin monesti sain vyöstä tai kepistä, että Thomaksen kuritukset tuntuivat kutittelulta sen rinnalla. Sitä paitsi, eikös David Dunsmore oli lukenut itsensä lakimieheksi, sai ritarinarvon ansioikkaasta työstään kuninkaan hovissa, vaikka samaan aikaan eli kaksoiselämää Lontoon yössä."
"Uskomatonta", puutuin keskusteluun äimistyneenä kuulemastani. "Ette varmaan edes ymmärrä, että teidän sukunne tutkiminen on mielenkiintoisempaa kuin minkään saippuasarjan seuraaminen."
"Et varmasti tiedä vielä puoliakaan", Graham taputti minua hellästi olkapäähän, mutta miehen silmissä vilahti surumielinen varjo. "Mutta eiköhän palata takaisin muiden pariin, vielä on aikaa kahville ja konjakille!"
"Ei teidän kahden rasavillin pojankoltiaisen paimentaminen helppoa ollut", Thomas tuhahti. "Aina pahanteossa."
"Ja Thomas antoi meille aina selkäsaunan saadessaan kiinni."
"Selkäsaunanpa hyvinkin ja kunnon opetuksen. Ihan hyviä kansalaisia teistäkin kasvoi."
"Kerran harjasin ponini huonosti ratsastuksen jälkeen ja Thomas raahasi korvasta takaisin talliin ja vahti, että jokainen karva oli suorassa", Jonathan kertoi vakavana. "En koskaan ole jättänyt hevosta hoitamatta sen jälkeen."
"Oppi on mennyt perille", Thomas hymyili lämpimästi ja santsasi lisää paahdettua kalkkunaa. "Mutta kerro nyt toki enemmän tuosta Saksan ihmeestä, joka seisoo seuraavat kuukaudet Ellesmoren mailla."
Jonathan kaatoi lisää punaviiniä itselleen, siemasi lasista nautiskellen ja ryhtyi kertomaan Kilimanjaron tarinaa. Ori oli tullut Jonathanin talliin suoraan kasvattajaltaan Dennis Hoffenilta Saksasta. Vaikka Jonathan on monessa suhteessa hyvin moderni ja avarakatseinen, oli mies epäileväinen tobianokirjavan orin kyvyistä. Jonathanin hevosista lähestulkoon kaikki olivat mustia, koska Jonathanin sanoin "you can have all color, as long as it's black". Dennis kuitenkin puhui orin puolesta niin vakuuttavasti, että Jonathan päätti ostaa Kaiser II:n pojan talliinsa Berkshireen orin ollessa 3-vuotias.
"Olisin katunut syvästi, jos en olisi kauppoja sopinut tästä hevosesta", Jonathan nojasi tuolin selkämykseen rennosti. "Älykäs, lahjakas, temperamenttinen... ja voi pojat, se ravi!"
"Se on täydellinen hevonen, sir", Bertha liittyi keskusteluun nyökkäillen pontevasti Grahamille. Nuori Bertha oli koko illan ollut jopa hieman liian innokas keskustelemaan Grahamin kanssa, mutta voiko tyttöä tästä syyttääkään. Graham oli ottanut ystävällisesti vieraat vastaan, pedannut omin kätösin heille vieraspeteihin puhtaat lakanat (vaikka taloudenhoitaja Rhonda touhotti vieressä ja yritti häätää Grahamin pois arkisista askareista) ja ei jättänyt ketään keskustelun ulkopuolelle.
Minä olin saanut jälleen kertoa oman tarinani siitä, kuinka istuin Ellesmoren illallispöydässä kuin vanha tekijä. Jonathan oli äärimmäisen kiinnostunut tekemästäni sukututkimuksesta ja Graham vaatimalla vaati minua näyttämään viime viikolla portaiden alta löydetyt asiakirjat 1900-luvun alusta, ajasta jolloin serkusten isoisoisä Ranald Mac Domhnaill oli hallinnut Ellesmorea.
"Ranald, sinä senkin vanha pukki", Jonathan remahti nauruun minun esitellessä dokumentit ainakin neljästä aviottomasta lapsesta. "En olisi kuunaan uskonut, että Dunsmoret jakavat samaa verta kanssamme."
Jonathan viittasi puheillaan pahamaineiseen rikolliseen David Dunsmoreen, joka oli valanut kauhua Lontoossa 1930-luvulla murhatessaan nuoria naisia 24B Chesham Streetillä sijaitsevassa asunnossaan.
"Luulen, että paha veri on siirtynyt Dunsmoren sukuhaaraan ja me saimme sen hyvän veren. Tai niin ainakin haluan uskoa", Graham pohdiskeli.
"Sitä on vaikea uskoa, kun muistelee isoisä Ruaridhin luonteenlaatua", Jonathan vastasi katkerasti. "Niin monesti sain vyöstä tai kepistä, että Thomaksen kuritukset tuntuivat kutittelulta sen rinnalla. Sitä paitsi, eikös David Dunsmore oli lukenut itsensä lakimieheksi, sai ritarinarvon ansioikkaasta työstään kuninkaan hovissa, vaikka samaan aikaan eli kaksoiselämää Lontoon yössä."
"Uskomatonta", puutuin keskusteluun äimistyneenä kuulemastani. "Ette varmaan edes ymmärrä, että teidän sukunne tutkiminen on mielenkiintoisempaa kuin minkään saippuasarjan seuraaminen."
"Et varmasti tiedä vielä puoliakaan", Graham taputti minua hellästi olkapäähän, mutta miehen silmissä vilahti surumielinen varjo. "Mutta eiköhän palata takaisin muiden pariin, vielä on aikaa kahville ja konjakille!"
30.10.2020 And I like large parties. They're so intimate. At small parties there isn't any privacy. (pov: Sylvia Silfvast)
Tänään oli päivä, jota Ellesmore Castlessa oli valmisteltu kuukausitolkulla. Oli linnan perinteisten Halloweenin naamiaistanssiaisten aika, jonne illan hämärtyessä kurvaisi toinen toistaan arvokkaammilla autoilla vaikutusvaltaisia ihmisiä ympäri Iso-Britanniaa.
Linna oli koristeltu kauttaaltaan valonauhoilla ja lyhdyillä. Illan pimentyessä linna tuikkisi kuin kirkas tähtitaivas. Kuluneen viikon aikana toinen toistaan kiireisimpiä työntekijöitä oli juossut edestakaisin linnan käytävillä enkä tuntenut puoliakaan. Edinburghin kuuluisan Michelin-ravintola The Cellar Innin omistaja ja pääkokki Camden Gladstone oli valloittanut henkilökuntineen keittiötilat valmistellessaan tanssiaisten menua ja hädin tuskin uskalsin hakea keittiön hälinän keskeltä aamupalaksi täytettyä croissantia.
Taloudenhoitaja Rhonda oli menettämässä järkeään, sillä nainen huiski pölyhuiskan kanssa neljättä kertaa linnaa ympäri. Graham oli palkannut Rhondan avuksi paikallisen siivousfirman työntekijöitä, mutta Rhonda kulki näidenkin perässä sateenkaarenvärisen huiskansa kanssa varmistamassa työn jälkeä.
Jonathan kulki elementissään juhlajärjestelyiden keskellä ja hauskuutti jokaista naispuoleista työntekijää, joka vain miehen tulilinjalle osui. Mitä nuorempi ja nätimpi, sen varmemmin Jonathan oli paikalla hurmaamassa herrasmiehen käytöstavoillaan. Jonathan tarjosi auttavaa kättään painavien tavaroiden kantamisessa ja tarjoutui jopa kiipeämään tikkailla pyyhkimään pölyt aulan valtavien hevospatsaiden päältä. Asetelma oli siinä mielessä erikoinen, sillä varmasti kaikki tiesivät, että aatelissukuisen Jonathanin sydämeen lopulta astelivat lähinnä vain sellaiset naiset, joiden takana oli joko vaikutusvaltainen suku tai vaikutusvaltainen määrä rahaa tilillä. Ei siksi, että Jonathan olisi itse jotenkin kranttu millaisen naisen kelpuuttaisi seuralaisekseen, mutta niin vain aina jotenkin tapahtui näissä piireissä.
Grahamista ei ollut näkynyt koko aamupäivänä jälkeäkään ja uskoin miehen porhaltavan paikalle vasta juhlien alkuhetkillä. Mies luotti sataprosenttisesti henkilökuntansa työpanokseen ja pysyi mielellään poissa häslingin keskeltä ja hoiti viime hetken asioita rauhassa piilopaikastaan.
Kian ja Thomas olivat paenneet linnan häslinkiä talliin ja koin parhaaksi noudattaa esimerkkiä. Olin aluksi yrittänyt auttaa juhlavalmisteluissa, mutta huomasin nopeasti olevani ammattilaisten tiellä. Tämän luokan juhlien järjestämiseen vaadittiin organisointikykyä ja taitoa enkä ollut ymmärtänyt, että glitterinauhankin voi asetella väärin aulan portaikkoon. Astuin tallin hämärään, jossa Thomas purki ponien valjaita ja puhdisti niitä hyräillen jotain itsekseen. Tallikissa kehräsi Thomasin jaloissa ja talliradio rätisi kaukana toimistossa.
Valikoin varusteiden juokosta Jaxin nahkariimun. Tiesin, että omistajansa Jonathan ei tänään ehtisi suoda kirjavalle orilleen ajatustakaan, joten veisin sen rennolle maastokävelylle ennen juhlahumun alkamista. Samalla saisin itsekin jäsenneltyä päätäni, sillä iltapuvussa ja korkokengissä kekkulointi miljonäärien seassa ei tullut ihan selkärangasta. Onneksi Serena tulisi myös, jotta oli ainakin joku johon tukeutua. Graham kun varmasti olisi varattu koko illan.
Kirjava ori antoi helposti kiinni tarhasta ja harjasin sitä käytävällä kaikessa rauhassa. Jax seisoi rauhallisesti, mutta valppaasti paikoillaan ja aika ajoin tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Olin lähentynyt orin kanssa, kun Jaxin jalkavammaa oli alettu kuntouttaa ja pääsin kävelemään kilometritolkulla vuoristopolkuja sen selässä. Olin pitkän aikaa surenut sitä, että ennemmin tai myöhemmin Jax lähtisi takaisin Jonathanin tallille Berkshireen ja en välttämättä tulisi näkemään sitä enää koskaan. Sitä päivää kuitenkin oli saatu odottaa eikä kukaan ollut edes puhunut Jaxin muutosta Berkshireen. Aloin jo miettiä, ettei se päivä koittaisi koskaan ja päätin nauttia orin kanssa ratsastamisesta ilman huolen häivää.
Nousin tallin edessä orin selkään ja nojasin tyytyväisenä taaksepäin maltaita maksaneessa koulusatulassa, jossa lantio hakeutui lähes automaattisesti oikeaan asentoon. Kaikki Jaxin varusteet olivat viimeistä huutoa ja niin laadukkaita, että joidenkin Ellesmoren ponien satuloissa tuntui lähes epämukavalta istua Jaxilla ratsastamisen jälkeen. Ori lähti reippaasti tuttua kiemurtelevaa polkua pitkin kohti nummia ja pärski mennessään rennosti. Sumu oli verhonnut vuoria aamusta asti eikä se ollut hälvennyt edes päivällä. Nyt iltaa kohden sumua alkoi kertyä vielä enemmän vuorten rinteille, mikä oli omiaan lisäämään jännittävää Halloween-tunnelmaa.
Saavuimme Lochwhinnien keijukaismetsän reunalle ja annoin Jaxin kävellä lähes löysin ohjin metsän syleilyyn. Edes lintujen laulu ei kuulunut metsän vihreässä hämärässä ja Jaxin kavioiden kopinat katosivat pehmeään maahan. Ohjasin Jaxin tottuneesti hieman ylöspäin kohoavalle polulle, joka vei keijukaismetsän korkeimmalle kohdalle. Sen päällä sijaitsivat jykevät kivipaasit, jotka olivat entisaikojen ihmisten rakentamia keijukaisten koteja. Pysäytin Jaxin kivipaasien juurelle ja annoin kostean tuulen leikitellä hiuksillani.
Tästä illasta tulisi jotain, mitä en ollut aiemmin kokenut.
Linna oli koristeltu kauttaaltaan valonauhoilla ja lyhdyillä. Illan pimentyessä linna tuikkisi kuin kirkas tähtitaivas. Kuluneen viikon aikana toinen toistaan kiireisimpiä työntekijöitä oli juossut edestakaisin linnan käytävillä enkä tuntenut puoliakaan. Edinburghin kuuluisan Michelin-ravintola The Cellar Innin omistaja ja pääkokki Camden Gladstone oli valloittanut henkilökuntineen keittiötilat valmistellessaan tanssiaisten menua ja hädin tuskin uskalsin hakea keittiön hälinän keskeltä aamupalaksi täytettyä croissantia.
Taloudenhoitaja Rhonda oli menettämässä järkeään, sillä nainen huiski pölyhuiskan kanssa neljättä kertaa linnaa ympäri. Graham oli palkannut Rhondan avuksi paikallisen siivousfirman työntekijöitä, mutta Rhonda kulki näidenkin perässä sateenkaarenvärisen huiskansa kanssa varmistamassa työn jälkeä.
Jonathan kulki elementissään juhlajärjestelyiden keskellä ja hauskuutti jokaista naispuoleista työntekijää, joka vain miehen tulilinjalle osui. Mitä nuorempi ja nätimpi, sen varmemmin Jonathan oli paikalla hurmaamassa herrasmiehen käytöstavoillaan. Jonathan tarjosi auttavaa kättään painavien tavaroiden kantamisessa ja tarjoutui jopa kiipeämään tikkailla pyyhkimään pölyt aulan valtavien hevospatsaiden päältä. Asetelma oli siinä mielessä erikoinen, sillä varmasti kaikki tiesivät, että aatelissukuisen Jonathanin sydämeen lopulta astelivat lähinnä vain sellaiset naiset, joiden takana oli joko vaikutusvaltainen suku tai vaikutusvaltainen määrä rahaa tilillä. Ei siksi, että Jonathan olisi itse jotenkin kranttu millaisen naisen kelpuuttaisi seuralaisekseen, mutta niin vain aina jotenkin tapahtui näissä piireissä.
Grahamista ei ollut näkynyt koko aamupäivänä jälkeäkään ja uskoin miehen porhaltavan paikalle vasta juhlien alkuhetkillä. Mies luotti sataprosenttisesti henkilökuntansa työpanokseen ja pysyi mielellään poissa häslingin keskeltä ja hoiti viime hetken asioita rauhassa piilopaikastaan.
Kian ja Thomas olivat paenneet linnan häslinkiä talliin ja koin parhaaksi noudattaa esimerkkiä. Olin aluksi yrittänyt auttaa juhlavalmisteluissa, mutta huomasin nopeasti olevani ammattilaisten tiellä. Tämän luokan juhlien järjestämiseen vaadittiin organisointikykyä ja taitoa enkä ollut ymmärtänyt, että glitterinauhankin voi asetella väärin aulan portaikkoon. Astuin tallin hämärään, jossa Thomas purki ponien valjaita ja puhdisti niitä hyräillen jotain itsekseen. Tallikissa kehräsi Thomasin jaloissa ja talliradio rätisi kaukana toimistossa.
Valikoin varusteiden juokosta Jaxin nahkariimun. Tiesin, että omistajansa Jonathan ei tänään ehtisi suoda kirjavalle orilleen ajatustakaan, joten veisin sen rennolle maastokävelylle ennen juhlahumun alkamista. Samalla saisin itsekin jäsenneltyä päätäni, sillä iltapuvussa ja korkokengissä kekkulointi miljonäärien seassa ei tullut ihan selkärangasta. Onneksi Serena tulisi myös, jotta oli ainakin joku johon tukeutua. Graham kun varmasti olisi varattu koko illan.
Kirjava ori antoi helposti kiinni tarhasta ja harjasin sitä käytävällä kaikessa rauhassa. Jax seisoi rauhallisesti, mutta valppaasti paikoillaan ja aika ajoin tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Olin lähentynyt orin kanssa, kun Jaxin jalkavammaa oli alettu kuntouttaa ja pääsin kävelemään kilometritolkulla vuoristopolkuja sen selässä. Olin pitkän aikaa surenut sitä, että ennemmin tai myöhemmin Jax lähtisi takaisin Jonathanin tallille Berkshireen ja en välttämättä tulisi näkemään sitä enää koskaan. Sitä päivää kuitenkin oli saatu odottaa eikä kukaan ollut edes puhunut Jaxin muutosta Berkshireen. Aloin jo miettiä, ettei se päivä koittaisi koskaan ja päätin nauttia orin kanssa ratsastamisesta ilman huolen häivää.
Nousin tallin edessä orin selkään ja nojasin tyytyväisenä taaksepäin maltaita maksaneessa koulusatulassa, jossa lantio hakeutui lähes automaattisesti oikeaan asentoon. Kaikki Jaxin varusteet olivat viimeistä huutoa ja niin laadukkaita, että joidenkin Ellesmoren ponien satuloissa tuntui lähes epämukavalta istua Jaxilla ratsastamisen jälkeen. Ori lähti reippaasti tuttua kiemurtelevaa polkua pitkin kohti nummia ja pärski mennessään rennosti. Sumu oli verhonnut vuoria aamusta asti eikä se ollut hälvennyt edes päivällä. Nyt iltaa kohden sumua alkoi kertyä vielä enemmän vuorten rinteille, mikä oli omiaan lisäämään jännittävää Halloween-tunnelmaa.
Saavuimme Lochwhinnien keijukaismetsän reunalle ja annoin Jaxin kävellä lähes löysin ohjin metsän syleilyyn. Edes lintujen laulu ei kuulunut metsän vihreässä hämärässä ja Jaxin kavioiden kopinat katosivat pehmeään maahan. Ohjasin Jaxin tottuneesti hieman ylöspäin kohoavalle polulle, joka vei keijukaismetsän korkeimmalle kohdalle. Sen päällä sijaitsivat jykevät kivipaasit, jotka olivat entisaikojen ihmisten rakentamia keijukaisten koteja. Pysäytin Jaxin kivipaasien juurelle ja annoin kostean tuulen leikitellä hiuksillani.
Tästä illasta tulisi jotain, mitä en ollut aiemmin kokenut.
virtuaalihevonen - a sim game horse
kuvat © Silverwood Farm, Suzanne Sturgill. Hevosen kuvissa KWPN-ori Art Deco.
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)
kuvat © Silverwood Farm, Suzanne Sturgill. Hevosen kuvissa KWPN-ori Art Deco.
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)