KTK-III (65p.)
RAVENWING OF LOGHMUIR
|
"Raven"
s. 22.02.2019, Skotlanti, GBR (15v) ylämaanponi, ori hiirakko, 138 cm VH19-071-0022 kasv. Loghmuir Highlanders EVM om. Ellesmore, VRL-08179 koulu- ja valjakkopainotteinen, Helppo A - noviisi |
IT IS BETTER TO USE YOUR HEAD THAN BREAK YOUR BACK
— Swiss Family Robinson
Loghmuir Highlandersin siittolan takana on muuan Laird Alastair McCathair, Loghmuirin linnan ja sen valtavien tilusten omistaja jo kuudennessa sukupolvessa. McCathairin suku ei ole koskaan ollut millään mittapuulla vaatimaton eikä Alastair ole sitä vieläkään. Mies on vakaasti sitä mieltä, että Skotlannin parhaat ylämaanponit tulevat Loghmuirista eikä ota kuuleviin korviinsa vastalauseita. Ei Alastair täysin väärässä olekaan - Loghmuir on vuosien saatossa kasvattanut monen monta siitosoria ja siitostammaa, mutta valitettavasti Alastair on enemmän kiinnostunut vilkkaasta seurapiirielämästään kuin ponien hoitamisesta ja jalostuksesta. Näin ollen siittolan toiminnasta vastaa lähinnä palkatut työntekijät, jotka tietysti hoitavat toimintaa esimerkillisesti, mutta Alastair pitää huolen, että kerää itse kaiken kunnian poniensa menestyksestä.
Ravenwing of Loghmuir ostettiin Ellesmoreen syystalvella 2019 toiseksi jalostusoriksi Dunwaithe Dashy Ladin rinnalle. Ori edusti erittäin vanhaa isälinjaa (Ravenheart of Southam - Little Sparrow - Talisgan), minkä vuoksi Graham siihen silmänsä iski. Joko Alastair McCathair oli vielä hieman pois pelistä eilisillan pokeriturnauksesta tai sitten mies ei vain ymmärtänyt kasvattinsa erinomaisuutta, mutta Graham sai orin ostettua ilman sen suurempaa kädenvääntöä ja vieläpä maltilliseen hintaan.
Ravenwing of Loghmuir on tallin oreista kiistatta se hyväkäytöksisin kaveri. Raven on varsin nokkela ja viisas poni, joka on tyytyväinen silloin, kun sitä kohdellaan reilusti. Vastapalvelukseksi Raven käyttäytyy kauniisti ja tekee sen mitä pyydetään ilman vastalauseita. Jos Raven kuitenkin saa osakseen epäreilua kohtelua, heittäytyy se välittömästi yhteistyökyvyttömäksi ja sen mielenpahoitus kestää usein koko päivän.
Raven ei ole hötkyilijätyyppiä. Se mieluummin tutkii ja pohtii asian perinpohjaisesti ennen kuin päättää mitä mieltä siitä on. Rohkeaksikin Ravenia voisi luonnehtia, sillä tallin poneista se on se, joka ensimmäisenä ottaa askeleen uutta tuntematonta asiaa kohden. Ravenin karisma perustuu sen hiljaiseen vakauteen. Se ei nosta itseään esille ollenkaan, mutta siitä huolimatta se onnistuu olemaan vaikuttava ja katseita kääntävä ilmestys. Tietysti orin tumma ja tuuhea harja sekä mielenkiintoinen väritys saavat ihmisten huomion jo kiinnittymään siihen, mutta viimeisen loppusilauksen se tekee olemalla kohtelias ja herrasmiesmäinen poni, aivan kuin olisi itse aateloitu linnanomistaja. Ihmistä kohtaan Raven on sopivan etäinen, mutta kuitenkin kiinnostunut ihmisen tekemisistä. Se on aina toinen korva kallellaan ihmistä kohden ja toinen korva kuuntelee ympäristön ääniä. Ravenin huomiota ei tarvitse mitenkään houkutella itseensä, sillä se tietää kyllä, että siltä odotetaan kuuliaisuutta. Laitumelta Raven tulee kutsusta portille eikä se jaksa kiinnostua mistään kissa-hiiri -leikeistä. Taluttaessa se kävelee sopivasti askeleen jäljessä, yleensä niska rentona askeltaen. Jos Raven näkee jotain mielenkiintoista tai jos se ohittaa tammoja, niin se ryhdistäytyy, kuten herrasmiehen kuuluukin ja saattaa toisinaan ottaa jopa pari tanssahtelevaa askelta.
Täytyy mainita, että Raven on luonteeltaan sellainen poni, joka tekee sen mitä pyydetään, mutta ei sen enempää. Raven tietää tasan tarkkaan, missä menee raja sen kanssa, kuinka paljon siltä pyydetään. Älykkäänä (ja hieman laiskana) ponina se menee mieluusti sieltä, missä aita on matalin. Turhanpäinen hössötys tai hikoilu ei ole ollenkaan Ravenin tyyppiä. Se miettii tarkkaan kuinka mikäkin asia kannattaisi tehdä, että se pääsee helpoimmalla. Tietysti toisinaan ihminen joutuu siltä hieman enemmän panostusta pyytämään, jolloin Raven vaikuttaa aidosti hämmästyneeltä - ai, pitäisikö tässä tehdä vielä jotain lisääkin? Yleensä Raven kyllä (hieman viiveellä) kiristää tahtia tai lisää ponnekkuutta askellukseensa, jos sitä vain osataan siltä kauniisti pyytää. Käskemällä tämä poni ei tee yhtään mitään, vaan saattaa jopa jäädä niille sijoilleen seisomaan ja mulkoilemaan. Raven on pääasiassa valjakkoponi, kuten kaikki Ellesmoren ylämaanponit ja siihen se on pienestä alkaen koulutettukin. Raven on valjakkovaunujen edessä vaikuttavan näköinen ja se loistaa erityisesti tarkkuus- ja koulukokeissa. Hikoilu ja pää viidentenä jalkana ryntäily kun on niin Ravenin luonteenlaadun vastaista, se on aavistuksen hidas maastokokeissa, joissa pitäisi rymytä kuraisilla nummilla. Raven on tietysti koulutettu myös ratsuksi ja siitä kuoriutui jopa yllättävän mainio kouluponi, ottaen huomioon sen lyhyet jalat ja tasapaksun rakenteen. Raven ei kyllä missään nimessä peittoa pitempikoipisia ratsuponeja tai puoliverisiä liikkeillään, mutta se on oikeasti melko taitava koulukuvioiden kanssa. Vaikuttaa myös siltä, että kouluratsastus on Ravenille mielekästä aivojumppaa ja se tekeekin kivalla asenteella niin vastalaukat kuin väistötkin.
Raven ei ole hötkyilijätyyppiä. Se mieluummin tutkii ja pohtii asian perinpohjaisesti ennen kuin päättää mitä mieltä siitä on. Rohkeaksikin Ravenia voisi luonnehtia, sillä tallin poneista se on se, joka ensimmäisenä ottaa askeleen uutta tuntematonta asiaa kohden. Ravenin karisma perustuu sen hiljaiseen vakauteen. Se ei nosta itseään esille ollenkaan, mutta siitä huolimatta se onnistuu olemaan vaikuttava ja katseita kääntävä ilmestys. Tietysti orin tumma ja tuuhea harja sekä mielenkiintoinen väritys saavat ihmisten huomion jo kiinnittymään siihen, mutta viimeisen loppusilauksen se tekee olemalla kohtelias ja herrasmiesmäinen poni, aivan kuin olisi itse aateloitu linnanomistaja. Ihmistä kohtaan Raven on sopivan etäinen, mutta kuitenkin kiinnostunut ihmisen tekemisistä. Se on aina toinen korva kallellaan ihmistä kohden ja toinen korva kuuntelee ympäristön ääniä. Ravenin huomiota ei tarvitse mitenkään houkutella itseensä, sillä se tietää kyllä, että siltä odotetaan kuuliaisuutta. Laitumelta Raven tulee kutsusta portille eikä se jaksa kiinnostua mistään kissa-hiiri -leikeistä. Taluttaessa se kävelee sopivasti askeleen jäljessä, yleensä niska rentona askeltaen. Jos Raven näkee jotain mielenkiintoista tai jos se ohittaa tammoja, niin se ryhdistäytyy, kuten herrasmiehen kuuluukin ja saattaa toisinaan ottaa jopa pari tanssahtelevaa askelta.
Täytyy mainita, että Raven on luonteeltaan sellainen poni, joka tekee sen mitä pyydetään, mutta ei sen enempää. Raven tietää tasan tarkkaan, missä menee raja sen kanssa, kuinka paljon siltä pyydetään. Älykkäänä (ja hieman laiskana) ponina se menee mieluusti sieltä, missä aita on matalin. Turhanpäinen hössötys tai hikoilu ei ole ollenkaan Ravenin tyyppiä. Se miettii tarkkaan kuinka mikäkin asia kannattaisi tehdä, että se pääsee helpoimmalla. Tietysti toisinaan ihminen joutuu siltä hieman enemmän panostusta pyytämään, jolloin Raven vaikuttaa aidosti hämmästyneeltä - ai, pitäisikö tässä tehdä vielä jotain lisääkin? Yleensä Raven kyllä (hieman viiveellä) kiristää tahtia tai lisää ponnekkuutta askellukseensa, jos sitä vain osataan siltä kauniisti pyytää. Käskemällä tämä poni ei tee yhtään mitään, vaan saattaa jopa jäädä niille sijoilleen seisomaan ja mulkoilemaan. Raven on pääasiassa valjakkoponi, kuten kaikki Ellesmoren ylämaanponit ja siihen se on pienestä alkaen koulutettukin. Raven on valjakkovaunujen edessä vaikuttavan näköinen ja se loistaa erityisesti tarkkuus- ja koulukokeissa. Hikoilu ja pää viidentenä jalkana ryntäily kun on niin Ravenin luonteenlaadun vastaista, se on aavistuksen hidas maastokokeissa, joissa pitäisi rymytä kuraisilla nummilla. Raven on tietysti koulutettu myös ratsuksi ja siitä kuoriutui jopa yllättävän mainio kouluponi, ottaen huomioon sen lyhyet jalat ja tasapaksun rakenteen. Raven ei kyllä missään nimessä peittoa pitempikoipisia ratsuponeja tai puoliverisiä liikkeillään, mutta se on oikeasti melko taitava koulukuvioiden kanssa. Vaikuttaa myös siltä, että kouluratsastus on Ravenille mielekästä aivojumppaa ja se tekeekin kivalla asenteella niin vastalaukat kuin väistötkin.
SUKUTAULU & JÄLKELÄISET
|
i. Ravenheart of Southam
vm 134cm evm |
|
|
e. Heather of Loghmuir
rnhkko 140cm evm |
|
|
i. Ravenheart of Southam oli jo toimintansa lopettaneen Southamin siittolan viimeisimpiä merkittäviä oreja. Southamin siittola kukoisti 1980-90 luvulla suuren mittakaavan ylämaanponikasvatuksella. Toiminta hiipui, kun omistaja ajautui talousvaikeuksiin ja jäljelle jääneet ponit pakkohuutokaupattiin. Tuossa rytäkässä hiirakko Ravenheart of Southam päätyi Loghmuirin ponisiittolaan toiselle puolelle Skotlantia. Ravenheart edusti perinteistä ylämaanponityyppiä; syvärunkoinen ja vahvaluinen ori oli varsin voimakas ollakseen niin pienikokoinen, mutta luonteeltaan se oli hyvin kiltti ja tasainen. Liikkeet Ravenheartilla olivat matkaavoittavat ja ryhdikkäät. Ravenheart toimi pääsääntöisesti näyttely- ja jalostusponina eikä sillä ole mainittavia kilpailutuloksia. Ravenheart lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi pitkän siitosuran jälkeen ja ori saikin asua loppuelämänsä Loghmuirissa.
ii. Hiirakko 135-senttinen Little Sparrow on tänä päivänä hyvin arvostettu nimi sukutauluissa. Little Sparrowin vielä ollessa elossa, ei tiedetty kuinka merkittäväksi monet sen jälkeläisistä nousisivat, mutta tänä päivänä on selvää, että Little Sparrowin nimi sukutaulussa käy laatuleimasta. Pienikokoinen Little Sparrow oli tunnettu nopeista reaktioistaan ja kevyistä liikkeistään. Sen rakennetta pidettiin jopa liian kevyenä ja vaatimattomana ylämaanponille, jonka vuoksi sitä käytettiin rajoitetusti jalostukseen Southamin siittolassa eikä sen potentiaalia täysin ymmärretty. Ori jätti vain kymmenkunta jälkeläistä, mutta jälkikäteen ymmärrettiin, että sen verilinja oli vaikuttanut merkittävästi ylämaanponien liikkeisiin ja käyttöominaisuuksiin. Sittemmin siitä onkin tullut yksi sukutaulujen arvostetuimmista nimistä. Little Sparrow menehtyi akuuttiin ähkyyn 17-vuotiaana. ie. Grace of Southam tunnettiin siittolan supersiitostammana, joka tiinehtyi ja varsoi vuodesta toiseen ongelmitta. Mustalla 133-senttisellä Gracella oli aina vierellään varsa ja tokkopa tamma olisi osannut olla ilman jotakuta vahdittavaa. Grace oli Southamin siittolan puhdaslinjainen kasvatti ja jo nuoresta alkaen siirtyi siitosponiksi. Grace käytännössä eli nummilla ja eli onnellista laumaelämää. Grace oli elegantimpi kuin moni Southamin poni ja se jättikin hyvin kauniita jälkeläisiä, jotka menivät nopeasti kaupaksi. Rauhallinen ja lempeä Grace jätti jälkeläisilleen kauniiden piirteiden lisäksi myös hyvää ja tasaista luonnetta, jota pidettiin kovasti arvossa ostajien keskuudessa. Gracelle siunaantui elämänsä aikana kymmenen varsaa ja tamma menehtyi viimeisimmän varsan synnytykseen liittyvien komplikaatioiden vuoksi 16-vuotiaana. |
e. Kaunis ruunihallakko Heather of Loghmuir oli jykevä ja vahva ylämaanponitamma. Heatherin askeleet olivat varmat ja erityisesti epätasaisessa maastossa se oli hyvin tasainen kulkija. Luonteeltaan rauhallinen ja yhteistyökykyinen Heather oli kuin entisaikojen työponit ja sillä harrastettiin myös metsä- ja peltotöitä. Takaosaltaan vahva Heather oli oikea voimanpesä ja sillä pystyivät aikuisetkin ratsastamaan ongelmitta. Heatherilla ei kilpailtu, mutta se sai useita palkintoja näyttelyissä silloin, kun tuomarina sattui olemaan vahvarakenteisia ja jykeviä ylämaanponeja arvostava tuomari. Heather varsoi neljä varsaa. Enemmänkin olisi toivottu, mutta tamma tiinehtyi melko heikosti ja loi useamman varsan. Rakastettuna koko perheen ponina siitä ei kuitenkaan luovuttu, vaan tamma sai elää Loghmuirin siittolan tallimestarin perheponina 20-vuotiaaksi asti, jolloin se lopetettiin jalkaoireiden vuoksi.
ei. Loghmuirin siittolan kasvattama näyttävä siitosori Harley of Loghmuir menestyi erinomaisesti niin näyttelykehässä kuin valjakkoajossakin. Harley of Loghmuir lienee yksi siittolan tunnetuimpia siitosoreja ja se saikin elää koko elämänsä siittolassa. Harley omasi yllättävän ilmavat liikkeet ylämaanponiksi ja se olikin ilo silmälle näyttelykehässä ravatessaan. 142-senttinen ruunihallakko ori oli myös taitava valjakkoajossa, jossa se kilpaili kansainvälisissäkin kilpailuissa. Harley oli elinaikanaan suosittu jalostusori myös siittolan ulkopuolella ja sille riitti tammoja vuodesta toiseen. Ori olisi varmasti jättänyt enemmänkin jälkeläisiä, ellei se olisi 14-vuotiaana liukastunut laitumen kivikkoisella rinteellä ja murtanut takajalkaansa. Ori jouduttiin hätälopettamaan laitumelle paikallisen metsästysmiehen avulla, sillä mitään ei olisi ollut tehtävissä. Harley jätti jälkeläisilleen jykevää rakennetta ja eri tilanteisiin helposti mukautuvaa luonnetta. ee. Valkyrie of Loghmuir oli niinikään yksi Loghmuirin siittolan arvostetuista siitostammoista. Kaunis pää, ilmeikkäät silmät ja tasapainoinen rakenne tekivät ruunikosta Valkyriesta ilon silmälle. Myös näyttelykehässäkin tamman miellyttävää olemusta arvostettiin. Sen sijaan luonne Valkyriella oli vallaton ja ilkikurinen eikä kommelluksilta vältytty tämän tamman kanssa. Koska Valkyriella oli niin paljon pilkettä silmäkulmassa, ei se sopinut aivan pienille lapsille, mutta vähän vanhemmat hevosten ystävät usein rakastuivat tamman eloisaan luonteeseen. Valkyriella harrastettiin valjakkoajoa ja kouluratsastusta, mutta usein tamma oli myös mammalomalla varsojensa kanssa. Se varsoi seitsemän varsaa, joista valitettavasti kaksi syntyi kuolleena. Valkyerie lopetettiin hammasongelmien vuoksi 23-vuotiaana. |
Ravenwing of Loghmuirin jälkeläiset:
|
25.09.2020 highl o.
09.11.2020 highl o. 15.06.2023 highl t. 18.02.2024 highl t. |
KTK-I
KTK-II |
KILPAILUKALENTERI
Valjakkoajossa 40 sijoitusta, joista voittoja 6
|
21.01.2020 VVJ Hiivurin - vaativa koulukoe - 5/47
25.01.2020 VVJ Hiivurin - vaativa koulukoe - 4/47 27.01.2020 VVJ Hiivurin - vaativa koulukoe - 2/47 04.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi tarkkuuskoe - 6/40 09.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi tarkkuuskoe - 4/40 15.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi tarkkuuskoe - 2/40 15.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi koulukoe - 3/40 17.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi koulukoe - 3/40 22.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi koulukoe - 3/40 30.03.2020 VVJ Fellbury Stud - noviisi koulukoe - 6/40 13.04.2020 VVJ Hiivurin - noviisi kestävyyskoe - 3/50 18.04.2020 VVJ Hiivurin - noviisi kestävyyskoe - 2/50 13.09.2020 VVJ Hiivurin - noviisi tarkkuuskoe - 1/45 25.09.2020 VVJ Hiivurin - noviisi tarkkuuskoe - 4/45 04.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 5/30 06.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 4/30 13.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 3/30 23.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 5/30 26.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 4/30 29.06.2022 VVJ Hiivurin - noviisi koulukoe - 5/30 |
07.12.2021 VVJ Mistyvale - noviisi kestävyyskoe - 5/30
12.07.2022 VVJ Winfield - noviisi koulukoe - 4/48 14.07.2022 VVJ Winfield - noviisi tarkkuuskoe - 3/42 19.07.2022 VVJ Bailador - noviisi koulukoe - 6/83 07.08.2022 VVJ Winfield - noviisi koulukoe - 1/50 09.10.2022 VVJ Mäntykatve - noviisi tarkkuuskoe - 1/28 10.10.2022 VVJ Mäntykatve - noviisi tarkkuuskoe - 2/28 11.01.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi tarkkuuskoe - 5/45 12.01.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi kestävyyskoe - 6/41 15.01.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi kestävyyskoe - 4/45 17.01.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi tarkkuuskoe - 3/45 17.01.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi kestävyyskoe - 4/41 17.02.2024 VVJ Adina - noviisi koulukoe - 1/37 04.05.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi koulukoe - 2/50 05.05.2024 VVJ Tigrishellir - noviisi koulukoe - 3/50 30.05.2024 VVJ Koivuhaka - noviisi tarkkuuskoe - 2/29 18.06.2025 VVJ Stall Haze Field - noviisi yhdistetty - 4/17 19.06.2025 VVJ Stall Haze Field - noviisi yhdistetty - 2/17 05.08.2025 VVJ Stall Fernweh - noviisi koulukoe - 1/40 08.08.2025 VVJ Stall Fernweh - noviisi koulukoe - 1/40 |
Kouluratsastuksessa 18 sijoitusta, joista voittoja 4
|
07.03.2020 KRJ Cloudfield - Helppo A - 2/40
14.11.2020 KRJ Virtuaalitalli Chersey - Helppo A - 6/50 02.12.2020 KRJ Maldwyn - Helppo A - 4/40 04.12.2020 KRJ Maldwyn - Helppo A - 2/40 14.12.2020 KRJ Maldwyn - Helppo A - 2/40 16.12.2020 KRJ Maldwyn - Helppo A - 1/40 13.12.2022 KRJ Gråskov - Helppo A - 2/40 15.12.2022 KRJ Gråskov - Helppo A - 1/40 02.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 5/26 03.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 2/26 11.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 1/26 12.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 4/26 16.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 4/26 17.05.2023 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 2/26 30.06.2025 KRJ Ruskavaara - Helppo A - 5/30 18.07.2024 KRJ Stall Fernweh - Helppo A - 6/40 01.02.2026 KRJ Stall Fernweh - Helppo A - 1/96 07.02.2026 KRJ Stall Fernweh - Helppo A - 4/96 |
03.12.2020 VSN Ionic - RCH (36,5p)
PÄIVÄKIRJA
09.01.2026 Loch Gormachan
Myös Skotlanti oli saanut osansa vuoden 2026 pakkasjaksosta ja se vastaanotettiin Ellesmoressa ilolla. Lunta oli satanut kymmeniä senttejä, vuorilla vieläkin enemmän. Aurinko paistoi mäntyjen välistä saaden paksut hanget kimaltelemaan. Tällainen sää ei tarkoittanut kuin yhtä asiaa; oli lähdettävä MAASTOON! Eikä mihin tahansa maastoon, vaan ilman satulaa maastoon. Sylvia oli ensimmäisenä varaamassa ratsukseen Ravenia, sillä jykevän ponin leveässä selässä istui kuin nojatuolissa ja Raven omasi lisäksi pehmeät askellajit ja rauhallisen luonteen. Sylvia ei halunnut tällä kertaa löytää itseään jorpakosta, kuten monta kertaa oli käynyt Laddien kanssa.
Vanha herra Raven oli pakkasen johdosta hieman normaalia pirteämpi. Ravenin kohdalla se tosin tarkoitti sitä, että löntystelyn sijasta ori otti pari reippaampaa askelta kohti tallia, kun Sylvia talutti sen harjattavaksi. Mukaan talvireippailuun lähti myös Graham, joka oli hypistellyt partaansa mietteliäänä valitessaan itselleen ratsua. Yli 190-senttinen skotti ei taittunut ihan joka ponin selkään eikä miestä huvittanut liiskata sukukalleuksiaan hytkyessään jonkun virtaviivaisen urheiluhevosen kapoisessa selässä. Vastaus ongelmaan löytyi tietenkin Ellesmoren vahvoista shirenhevosista - mustankimo shirenhevosori Walter oli kuin suurennos Ravenista; yhtä kiltti ja leveäselkäinen herrasmies puolet suuremmassa kokoluokassa.
"Minä tiedän muuten hyvän reitin", Graham oli vinkannut, kun kaksikko ohjasi ratsunsa kohti linnan portteja. "Jaaha, ja viekö se reitti tälläkin kertaa The Angus Headiin?", Sylvia piikitteli ilkikurisesti. Graham usein onnistui mahduttamaan reittivalintaan poikkeamisen kylän paikallisessa pubissa ja pubin omistajat olivatkin asentaneet puomin pubin eteen, johon hevoset sai olutpintin pituiseksi tauoksi parkkiin. "Olen varma, että O'Nealyt tarjoilevat mieluusti kuuman viskikaakaon paluumatkalla", Graham innostui ehdostuksesta, "mutta ensin kivutaan ylös!" Graham käänsi Walterin kohti Ellesmoren takana avautuvaa vanhaa peurojen tallaamaa polkua kohti. Se kiemurteli halki mäntymetsän ja nousi vähitellen kohti Beinn Nan Sradagia. Vapaasti käännettynä nimi tarkoitti säihkyvien kipinöiden vuorta ja nimi oli muodostunut alueelle siksi, että paikalliset tiesivät pakkasen purevan siellä kovimmin. Alueella lumi pysyi usein koskemattomana vielä kevään kynnykselläkin, vaikka muualla laaksossa lumesta ei enää olisi tietoakaan. Polku oli kapea, mutta hevoset tallustivat sitä varmoin askelin lumen narskuessa kavioiden alla.
Raven puhisi tyytyväisenä ja venytti askeltaan. Höyry nousi sen sieraimista valkeina pilvinä. Ori tuntui olevan elementissään ja Sylvia tunsikin piston sydämessään. Ikääntyvä ori oli jäänyt vähemmälle huomiolle sen kisauran päätyttyä eikä sitä tullut haettua laitumelta enää niin usein. Toisaalta se kyllä tuntui nauttivan oloneuvoksena olostakin, sillä Ravenilla oli kaikki hyvin, kunhan lähietäisyydeltä löytyi jotakin naposteltavaa. Walter taas eteni vakaasti kuin sotavaunu. Välillä ori nappasi lehdettömän oksan suuhunsa niin, että lumi pöllähti ympäriinsä.
Mitä korkeammalle ratsukot etenivät, sen enemmän metsä harveni ja puut muuttuivat kitukasvuisiksi käkkyrämännyiksi, joiden oksat olivat painuneet lumen alle. Ilma kylmeni entisestään ja hikoavien hevosten rinnuksille ja turpaan alkoi muodostua huurretta. Myös Sylvia tunsi ripsiensä jäätyvän. Pian Graham käänsi Walterin kohti Caolas An Fhèidhin solaa, joka oli kapea väylä kahden vuoren välissä. Tuuli ujelsi solan läpi terävänä ja sai Sylvian posket kihelmöimään. Graham nosti kaulustaan ja virnisti iloisesti. "Jos täällä ei herää tähän päivään, niin ei missään!"
Solassa oli hiljaista lukuunottamatta tuulen ujellusta kallionseinämissä. Tuntui, kuin sola olisi portaali toiseen maailmaan. Siellä oli hämärää ja uinuvaa. Ison kalliolohkareen kohdalla molemmat hevoset pyrähtivät muutaman askeleen raviin, kun kallion takaa kurkkasi kettu. Raven pörisi niin, että solassa kaikui ja säpsähteli sille kuulumattomaan tyyliin. Jopa Walter nosti muuten rauhallisesti nuokkuvaa päätään ja tarkkaili ympäristöään valppaana. "Nämähän ihan riehaantuivat", Sylvia kikatti ja upotti kätensä Ravenin paksuun harjaan. Jotkin toiset hevoset olisivat jo singonneet Sylvian ja Grahamin kuuta kiertävälle radalle ja painuneet omin lupinensa takaisin Ellesmoreen suorinta mahdollista reittiä, mutta nämä kaksi taivalsivat sitkeästi eteenpäin, vaikka solan hämäryys saikin ne valppaiksi.
Solan päässä avautui henkeäsalpaavan kaunis talvimaisema. He seisoivat Loch Gormachanin yllä. Kapea peurojen tallaama polku jatkui kiemurellen alas pienelle ja pyöreälle järvelle, jonka pinta oli jäätynyt kristallinkirkkaaksi. Tuima tuuli oli tuivertanut pakkaslumikerroksen kinoksiksi järven rantapoukamiin ja monin paikoin jää oli täysin kirkas ja koskematon. Lumisissa kohdissa näkyi eläinten jälkiä, joista Sylvia tunnisti ainakin ketun helminauhamaisesti kiemurtelevat jäljet. "Tämä paikka on...", Sylvia ei saanut lausetta muodostettua loppuun, sillä hän ei keksinyt mikä sana sopisi parhaiten kuvaamaan paikan kauneutta. "Se on syvä kraaterijärvi", Graham kertoi. "Vanhan tarinan mukaan tänne matkattiin hakemaan vastauksia. Jos kuunteli tarpeeksi tarkkaan, saattoi kuulla jääneitojen laulavan ennustuksia." Graham pyysi Walterin eteenpäin ja kimon orin johdolla hevoset tarpoivat lumen läpi kohti Loch Gormachanin rantaa. "Mitähän se meille tänään ennustaa?" Sylvia mietti ääneen. "Varmaan, että olisi pitänyt pukea enemmän vaatteita", Graham mutisi ja hytisi Walterin selässä. "Tai että viskikaakao maistuu tänään erityisen hyvältä."
He antoivat hevosten pysähtyä järven rantaan. Raven kuopi lunta uteliaana ja Walter skannasi ympäristöään seuraavan herkun toivossa. Graham liukui alas Walterin selästä ja koputti jäätä kenkänsä kärjellä. Jää vaikutti paksulta ja turvalliselta, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä jääneitojen tapaamisesta omatoimisesti kraaterijärven pohjassa. Sylvia jäi istumaan Ravenin lämpimään selkään, sillä hän ei olisi tarjennut luopua Ravenin tarjoamasta lämmöstä. Hän katseli, kuinka aurinko nousi hieman ylemmäs vuoren takaa. Auringonvalo osui jäähän niin kirkkaana, että hetken aikaa järvi näytti hohtavan sisältäpäin.
Silloin Raven kohotti päätänsä ja höristi korviaan. Jostain järven uumenista kuului kaukainen, heleä ääni. Kuin jääpuikot olisivat helisseet toisiaan vasten. Ehkä se oli jää, ehkä tuuli tai ehkä jotain muuta, mutta Sylvia kuuli sen selkeästi. "Kuulitko tuon?" Sylvia kysyi Grahamilta, jonka käsipuolessa Walter oli myös nostanut tarkkaavaisena päänsä. "Jaa minkä?" Graham kysyi pöllästyneenä ja kääntyi Sylviaan päin. "Ei mitään, kuulin varmaan omiani", Sylvia mumisi, mutta tiesi, että oli kuullut saman minkä Raven ja Walterkin. Se jääköön Sylvian omaksi salaisuudeksi. "Minä ainakin kuulen, kuinka mahani murisee", Graham totesi ja hieroi mahaansa toppatakin alta. "Olisikohan The Angus Headissa haggista viskikaakaon palanpainikkeeksi?"
Vanha herra Raven oli pakkasen johdosta hieman normaalia pirteämpi. Ravenin kohdalla se tosin tarkoitti sitä, että löntystelyn sijasta ori otti pari reippaampaa askelta kohti tallia, kun Sylvia talutti sen harjattavaksi. Mukaan talvireippailuun lähti myös Graham, joka oli hypistellyt partaansa mietteliäänä valitessaan itselleen ratsua. Yli 190-senttinen skotti ei taittunut ihan joka ponin selkään eikä miestä huvittanut liiskata sukukalleuksiaan hytkyessään jonkun virtaviivaisen urheiluhevosen kapoisessa selässä. Vastaus ongelmaan löytyi tietenkin Ellesmoren vahvoista shirenhevosista - mustankimo shirenhevosori Walter oli kuin suurennos Ravenista; yhtä kiltti ja leveäselkäinen herrasmies puolet suuremmassa kokoluokassa.
"Minä tiedän muuten hyvän reitin", Graham oli vinkannut, kun kaksikko ohjasi ratsunsa kohti linnan portteja. "Jaaha, ja viekö se reitti tälläkin kertaa The Angus Headiin?", Sylvia piikitteli ilkikurisesti. Graham usein onnistui mahduttamaan reittivalintaan poikkeamisen kylän paikallisessa pubissa ja pubin omistajat olivatkin asentaneet puomin pubin eteen, johon hevoset sai olutpintin pituiseksi tauoksi parkkiin. "Olen varma, että O'Nealyt tarjoilevat mieluusti kuuman viskikaakaon paluumatkalla", Graham innostui ehdostuksesta, "mutta ensin kivutaan ylös!" Graham käänsi Walterin kohti Ellesmoren takana avautuvaa vanhaa peurojen tallaamaa polkua kohti. Se kiemurteli halki mäntymetsän ja nousi vähitellen kohti Beinn Nan Sradagia. Vapaasti käännettynä nimi tarkoitti säihkyvien kipinöiden vuorta ja nimi oli muodostunut alueelle siksi, että paikalliset tiesivät pakkasen purevan siellä kovimmin. Alueella lumi pysyi usein koskemattomana vielä kevään kynnykselläkin, vaikka muualla laaksossa lumesta ei enää olisi tietoakaan. Polku oli kapea, mutta hevoset tallustivat sitä varmoin askelin lumen narskuessa kavioiden alla.
Raven puhisi tyytyväisenä ja venytti askeltaan. Höyry nousi sen sieraimista valkeina pilvinä. Ori tuntui olevan elementissään ja Sylvia tunsikin piston sydämessään. Ikääntyvä ori oli jäänyt vähemmälle huomiolle sen kisauran päätyttyä eikä sitä tullut haettua laitumelta enää niin usein. Toisaalta se kyllä tuntui nauttivan oloneuvoksena olostakin, sillä Ravenilla oli kaikki hyvin, kunhan lähietäisyydeltä löytyi jotakin naposteltavaa. Walter taas eteni vakaasti kuin sotavaunu. Välillä ori nappasi lehdettömän oksan suuhunsa niin, että lumi pöllähti ympäriinsä.
Mitä korkeammalle ratsukot etenivät, sen enemmän metsä harveni ja puut muuttuivat kitukasvuisiksi käkkyrämännyiksi, joiden oksat olivat painuneet lumen alle. Ilma kylmeni entisestään ja hikoavien hevosten rinnuksille ja turpaan alkoi muodostua huurretta. Myös Sylvia tunsi ripsiensä jäätyvän. Pian Graham käänsi Walterin kohti Caolas An Fhèidhin solaa, joka oli kapea väylä kahden vuoren välissä. Tuuli ujelsi solan läpi terävänä ja sai Sylvian posket kihelmöimään. Graham nosti kaulustaan ja virnisti iloisesti. "Jos täällä ei herää tähän päivään, niin ei missään!"
Solassa oli hiljaista lukuunottamatta tuulen ujellusta kallionseinämissä. Tuntui, kuin sola olisi portaali toiseen maailmaan. Siellä oli hämärää ja uinuvaa. Ison kalliolohkareen kohdalla molemmat hevoset pyrähtivät muutaman askeleen raviin, kun kallion takaa kurkkasi kettu. Raven pörisi niin, että solassa kaikui ja säpsähteli sille kuulumattomaan tyyliin. Jopa Walter nosti muuten rauhallisesti nuokkuvaa päätään ja tarkkaili ympäristöään valppaana. "Nämähän ihan riehaantuivat", Sylvia kikatti ja upotti kätensä Ravenin paksuun harjaan. Jotkin toiset hevoset olisivat jo singonneet Sylvian ja Grahamin kuuta kiertävälle radalle ja painuneet omin lupinensa takaisin Ellesmoreen suorinta mahdollista reittiä, mutta nämä kaksi taivalsivat sitkeästi eteenpäin, vaikka solan hämäryys saikin ne valppaiksi.
Solan päässä avautui henkeäsalpaavan kaunis talvimaisema. He seisoivat Loch Gormachanin yllä. Kapea peurojen tallaama polku jatkui kiemurellen alas pienelle ja pyöreälle järvelle, jonka pinta oli jäätynyt kristallinkirkkaaksi. Tuima tuuli oli tuivertanut pakkaslumikerroksen kinoksiksi järven rantapoukamiin ja monin paikoin jää oli täysin kirkas ja koskematon. Lumisissa kohdissa näkyi eläinten jälkiä, joista Sylvia tunnisti ainakin ketun helminauhamaisesti kiemurtelevat jäljet. "Tämä paikka on...", Sylvia ei saanut lausetta muodostettua loppuun, sillä hän ei keksinyt mikä sana sopisi parhaiten kuvaamaan paikan kauneutta. "Se on syvä kraaterijärvi", Graham kertoi. "Vanhan tarinan mukaan tänne matkattiin hakemaan vastauksia. Jos kuunteli tarpeeksi tarkkaan, saattoi kuulla jääneitojen laulavan ennustuksia." Graham pyysi Walterin eteenpäin ja kimon orin johdolla hevoset tarpoivat lumen läpi kohti Loch Gormachanin rantaa. "Mitähän se meille tänään ennustaa?" Sylvia mietti ääneen. "Varmaan, että olisi pitänyt pukea enemmän vaatteita", Graham mutisi ja hytisi Walterin selässä. "Tai että viskikaakao maistuu tänään erityisen hyvältä."
He antoivat hevosten pysähtyä järven rantaan. Raven kuopi lunta uteliaana ja Walter skannasi ympäristöään seuraavan herkun toivossa. Graham liukui alas Walterin selästä ja koputti jäätä kenkänsä kärjellä. Jää vaikutti paksulta ja turvalliselta, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä jääneitojen tapaamisesta omatoimisesti kraaterijärven pohjassa. Sylvia jäi istumaan Ravenin lämpimään selkään, sillä hän ei olisi tarjennut luopua Ravenin tarjoamasta lämmöstä. Hän katseli, kuinka aurinko nousi hieman ylemmäs vuoren takaa. Auringonvalo osui jäähän niin kirkkaana, että hetken aikaa järvi näytti hohtavan sisältäpäin.
Silloin Raven kohotti päätänsä ja höristi korviaan. Jostain järven uumenista kuului kaukainen, heleä ääni. Kuin jääpuikot olisivat helisseet toisiaan vasten. Ehkä se oli jää, ehkä tuuli tai ehkä jotain muuta, mutta Sylvia kuuli sen selkeästi. "Kuulitko tuon?" Sylvia kysyi Grahamilta, jonka käsipuolessa Walter oli myös nostanut tarkkaavaisena päänsä. "Jaa minkä?" Graham kysyi pöllästyneenä ja kääntyi Sylviaan päin. "Ei mitään, kuulin varmaan omiani", Sylvia mumisi, mutta tiesi, että oli kuullut saman minkä Raven ja Walterkin. Se jääköön Sylvian omaksi salaisuudeksi. "Minä ainakin kuulen, kuinka mahani murisee", Graham totesi ja hieroi mahaansa toppatakin alta. "Olisikohan The Angus Headissa haggista viskikaakaon palanpainikkeeksi?"
