ELLESMORE BARCLAY
|
"Barclay"
s. 29.09.2020, Skotlanti, Iso-Britannia (12v) fellponi, ori musta, 136 cm VH20-089-0026 kasv. Ellesmore, VRL-08179 om. Ellesmore, VRL-08179 valjakkopainotteinen, vaativa |
MAYBE IT'S SOMETHING THAT BITES
Graham oli ostanut Aviemoresta fellponitamman, joka oli viimeisillään tiineenä. "Kaksi yhden hinnalla", oli mies myhäillyt tyytyväisenä silitellen kiltin kimon fellponitamman Fairwick Lavender Honeyn pyöreää vatsaa. Varsan isä oli yhtälailla kimo fellponiori Bartholomew ja Graham jollain tapaa odotti varsasta yhtä vaaleaa ja yhtä enkelimäistä ilmestystä. Ilmeisesti Bartholomew oli luonteeltaan vekkuli poni, mutta kun emä oli niin kiltti ja niin suloinen, ei Graham uskonut omenan kovin kauaksi puusta putoavan.
Ellesmore Barclay ei kuitenkaan voisi vähempää olla emänsä kaltainen. Se ei koskaan kimoutunut, vaan on pikimusta kuin sydänyö. Ja sekös tälle kipakalle orille sopii vallan hyvin. Barclay on oikea pieni paholainen, jonka silmät kipinöivät ja jolla on uskomaton taito iskeä korvat tiukkaan luimuasentoon sillä sekunnilla, kun joku kehtaa edes katsoa Barclayta päin.
Barclay on totisesti niin pippurinen poni, että vähän pienempikin tujaus mausteisuutta olisi riittänyt. Sillä on mielipiteitä vähän joka asiaan eikä ori arkaile niitä tuoda julki. Orimainen poni hakeutuu herkästi johtoasemaan, joka ei tietenkään sitä käsitteleville ihmisille sovi. Tästä syystä Barclayn kanssa saa olla aika usein napit vastakkain, kun sitä joutuu muistuttamaan rajoista ja käytöstavoista toistuvasti. Tyhmähän Barclay ei ole, mutta niin itsepäinen, että se haluaa aina uudelleen ja uudelleen kokeilla, josko nyt onnistuisi pomottamaan mielensä mukaan. Aina joskushan Barclay on siinä onnistunut, jos sen näköpiiriin on osunut arempi ihminen. Tästä syystä oria pyritään nykyään käsittelemään vain tuttujen ihmisten toimesta, jotta linja sen kanssa pysyisi yhdenmukaisena.
Haasteet Barclayn kanssa alkavat usein jo laitumelta hausta. Orin mielestä on suurenmoista hupia ja ajanvietettä juosta ihmistä karkuun. Mitä kettuuntuneempi ihminen, sen isompi riemu Barclaysta irtoaa. Väkisin sitä laitumelta ei saa noukittua, sillä ori jaksaa kissa-hiirileikkiä vaikka maailman tappiin asti. Ei auta siinä tilanteessa kaurakipat tai muutkaan kikkakolmoset. Parhaiten Barclayn saa kiinni sillä taktiikalla, että menee muutoin vain hengailemaan tarhaan - kuten täyttämään vesiä tai siivoamaan jätöksiä. Barclay kyllä löytää tiensä perseilemään näköpiiriin, jolloin se on helppo ottaa kiinni. On rehellisesti myönnettävä, että Barclayssa ei ole lähellekään riittävästi miellyttämisenhalua ja se onkin ollut yksi suurimmista kompastuskivistä Barclayn kanssa. Sitä kiinnostaa lähinnä vetää ihmisiä nenästä, eikä se saa palkintoa siitä, että sitä kehutaan. Päin vastoin, toruminen ja ihmisten hermostuminen tuntuu olevan Barclaylle kaikkein suurin palkinto ja sitä se hamuaakin päivästä toiseen.
Kun Barclayn saa lassottua mukaansa, sen kanssa kyllä pärjäilee. Ori ei lähde käsistä rynnimään tai ole muutenkaan vaarallinen käsiteltä. Siitä huolimatta se osaa olla ärsyttävä. Ori helposti pomottelee, luimii ja voi yrittää näykkiäkin, jos ei muuten reaktiota saa aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan Barclayn käytös ei tunnu vihaiselta, vaan juurikin pomottelevalta. Joskus jos Barclay on vahingossa napannut ihmisen takinhelpasta hampaillaan kiinni, peruuttaa se pari askelta ja korvat hörössä odottaa minkälainen reaktio sieltä on tulossa. Kultainen keskitie on paras mahdollinen lähestymistapa orin temppuihin; se saa härvätä kunhan sen teot pysyvät hyvän maun rajoissa, mutta räikeään käytökseen tulee puuttua välittömästi ja jämäkästi.
Kukaan Barclayn selkään sopivankokoinen henkilö ei viitannut, kun vapaaehtoisia ratsuttajia orille haettiin. Yhteistuumin todettiin, että ei siitä kyllä ratsua tarvitse välttämättä tullakaan. On sillä satula selässä ollut ja joskus Sylvia meni sillä muutamia kierroksia kentällä (eikä menettänyt henkeään), mutta sen enempää ei Barclaylla ole kukaan ratsastanut. Sen sijaan valjakkoon ori valjastettiin heti, kun se oli siihen tarpeeksi vanha. Reipas liikunta ja älylliset haasteet sopivat tälle ponille hyvin. Oikeastaan mitä säännöllisempää liikunta on, sen siivommin Barclay osaa käyttäytyä. Valjakkovaunujen edessä Barclay onkin siedettävimmillään. Se on reipas, herkkä ja näppärän kokoinen poni, joka innostuu etenkin maastokokeiden reippaasta menosta valtavasti. Barclay osaa myös olla hyvin tarkka sekä nopea tarkkuutta vaativissa tehtävissä, joka on edottomasti hyvä etu valjakkoajossa.
Haasteet Barclayn kanssa alkavat usein jo laitumelta hausta. Orin mielestä on suurenmoista hupia ja ajanvietettä juosta ihmistä karkuun. Mitä kettuuntuneempi ihminen, sen isompi riemu Barclaysta irtoaa. Väkisin sitä laitumelta ei saa noukittua, sillä ori jaksaa kissa-hiirileikkiä vaikka maailman tappiin asti. Ei auta siinä tilanteessa kaurakipat tai muutkaan kikkakolmoset. Parhaiten Barclayn saa kiinni sillä taktiikalla, että menee muutoin vain hengailemaan tarhaan - kuten täyttämään vesiä tai siivoamaan jätöksiä. Barclay kyllä löytää tiensä perseilemään näköpiiriin, jolloin se on helppo ottaa kiinni. On rehellisesti myönnettävä, että Barclayssa ei ole lähellekään riittävästi miellyttämisenhalua ja se onkin ollut yksi suurimmista kompastuskivistä Barclayn kanssa. Sitä kiinnostaa lähinnä vetää ihmisiä nenästä, eikä se saa palkintoa siitä, että sitä kehutaan. Päin vastoin, toruminen ja ihmisten hermostuminen tuntuu olevan Barclaylle kaikkein suurin palkinto ja sitä se hamuaakin päivästä toiseen.
Kun Barclayn saa lassottua mukaansa, sen kanssa kyllä pärjäilee. Ori ei lähde käsistä rynnimään tai ole muutenkaan vaarallinen käsiteltä. Siitä huolimatta se osaa olla ärsyttävä. Ori helposti pomottelee, luimii ja voi yrittää näykkiäkin, jos ei muuten reaktiota saa aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan Barclayn käytös ei tunnu vihaiselta, vaan juurikin pomottelevalta. Joskus jos Barclay on vahingossa napannut ihmisen takinhelpasta hampaillaan kiinni, peruuttaa se pari askelta ja korvat hörössä odottaa minkälainen reaktio sieltä on tulossa. Kultainen keskitie on paras mahdollinen lähestymistapa orin temppuihin; se saa härvätä kunhan sen teot pysyvät hyvän maun rajoissa, mutta räikeään käytökseen tulee puuttua välittömästi ja jämäkästi.
Kukaan Barclayn selkään sopivankokoinen henkilö ei viitannut, kun vapaaehtoisia ratsuttajia orille haettiin. Yhteistuumin todettiin, että ei siitä kyllä ratsua tarvitse välttämättä tullakaan. On sillä satula selässä ollut ja joskus Sylvia meni sillä muutamia kierroksia kentällä (eikä menettänyt henkeään), mutta sen enempää ei Barclaylla ole kukaan ratsastanut. Sen sijaan valjakkoon ori valjastettiin heti, kun se oli siihen tarpeeksi vanha. Reipas liikunta ja älylliset haasteet sopivat tälle ponille hyvin. Oikeastaan mitä säännöllisempää liikunta on, sen siivommin Barclay osaa käyttäytyä. Valjakkovaunujen edessä Barclay onkin siedettävimmillään. Se on reipas, herkkä ja näppärän kokoinen poni, joka innostuu etenkin maastokokeiden reippaasta menosta valtavasti. Barclay osaa myös olla hyvin tarkka sekä nopea tarkkuutta vaativissa tehtävissä, joka on edottomasti hyvä etu valjakkoajossa.
SUKUTAULU & JÄLKELÄISET
|
|
|
10.06.2022 fell o.
19.02.2024 fell o. 20.02.2024 fell t. 24.09.2024 brp t. |
KTK-II
|
KILPAILUKALENTERI
Valjakkoajossa 40 sijoitusta, joista voittoja 9
|
11.07.2022 VVJ Bailador - vaativa koulukoe - 5/54
17.07.2022 VVJ Bailador - vaativa koulukoe - 1/54 20.07.2022 VVJ Bailador - vaativa koulukoe - 4/54 02.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 5/37 07.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 6/37 10.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 4/37 12.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 4/37 13.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 6/37 17.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 5/37 18.08.2022 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 3/37 01.10.2022 VVJ Mäntykatve - vaativa kestävyyskoe - 2/20 03.10.2022 VVJ Mäntykatve - vaativa kestävyyskoe - 3/20 05.10.2022 VVJ Mäntykatve - vaativa kestävyyskoe - 4/20 10.10.2022 VVJ Mäntykatve - vaativa kestävyyskoe - 4/20 08.12.2022 VVJ Tiikeriluola - vaativa kestävyyskoe - 5/54 16.01.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa kestävyyskoe - 5/35 23.01.2024 VVJ Myskedal - vaativa koulukoe - 4/43 28.01.2024 VVJ Myskedal - vaativa koulukoe - 1/43 01.03.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa kestävyyskoe - 3/29 02.03.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa kestävyyskoe - 1/29 |
07.03.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa kestävyyskoe - 1/29
03.05.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa tarkkuuskoe - 2/42 07.05.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa tarkkuuskoe - 1/42 08.05.2024 VVJ Tigrishellir - vaativa tarkkuuskoe - 4/42 01.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 2/37 06.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 1/37 10.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 5/37 11.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 4/37 14.06.2024 VVJ Erkinheimot - vaativa koulukoe - 2/40 15.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 6/37 18.06.2024 VVJ Yorca Warmbloods - vaativa koulukoe - 3/37 21.06.2024 VVJ Erkinheimot - vaativa koulukoe - 6/40 24.06.2024 VVJ Erkinheimot - vaativa koulukoe - 4/40 29.06.2024 VVJ Zurück - vaativa tarkkuuskoe - 4/30 05.11.2024 VVJ Nimbus Shetlands - vaativa kestävyyskoe - 2/9 04.04.2025 VVJ Tigrishellir - vaativa kestävyyskoe - 5/36 09.04.2025 VVJ Tigrishellir - vaativa koulukoe - 1/36 18.06.2025 VVJ Stall Haze Field - vaativa kestävyyskoe - 4/34 20.06.2025 VVJ Stall Haze Field - vaativa kestävyyskoe - 1/34 08.08.2025 VVJ Stall Fernweh - vaativa koulukoe - 1/34 |
PÄIVÄKIRJA
24.12.2025 Aattoajelulla
Jouluaattoaamun hämärä oli Sylvian mielestä tänä vuonna erityisen kaunis. Vain ohut kuurakerros peitti maata, sillä lumentuloa oli tänä vuonna saatu odottaa laaksoon pidempään kuin tavallisesti. Vuorilla taas lunta oli ollut jo pitkän aikaa. Pihaa reunustavissa pensaissa tuikkivat jouluvalot toivat oman tunnelmansa aikaiseen aamuun. Hengitys huurusi parissa pakkasasteessa, kun Sylvia käveli talliin, jossa ponit olivat viettäneet yön. Hän oli päättänyt jo kauan sitten, että tänä jouluaattona hän lähtisi kärryajelulle. Kian oli ehdottanut edellisenä iltana, että Sylvia ottaisi kärryjen eteen Barclayn, koska se oli ollut niin täynnä energiaa kuluneen viikon, että Kian uhkasi toimittaa sen joulupöytään kinkun asemasta. Suurisydäminen Sylvia ei halunnut sorsia yhtäkään ponia, mutta rehellisyyden nimissä hän oli tuntenut hienoisen pettymyksen ajatellessaan, että aatto ehti kulua jo pitkälle, ennen kuin saisi mustan pirulaisponin valjastettua kärryjen eteen. Mutta sitten Sylvia päätti, ettei antaisi ennakkoluulojen pilata kokemusta - olihan Sylvialla Barclayn kanssa paljonkin hyviä muistoja... joista hän ei juuri muistanut yhtäkään tähän hätään. Noh, kuitenkin!
Sylvia hyräili hiljaa avatessaan tallin ovet. Tallityöntekijät olivat jo jakaneet poneille aamuruoat ja jatkaneet hevostallin suuntaan. Ponit olivat syöneet jo hyvä tovi sitten ja odottivat ulospääsyä kukin enemmän tai vähemmän tyynesti. Barclay mulkoili tapansa mukaan Sylviaa karsinastaan vähintäänkin epäkohteliaasti ja jos sillä olisi ollut keskisormet, olisivat ne olleet hanakasti pystyssä. "Hyvää joulua sinullekin", Sylvia mutisi ja pujotti vihreän riimun luimivan orin päähän ja talutti Barclayn harjauspaikalle.
Tallissa ei ollut sinä aamuna ruuhkaa. Vain vanha tallimestari Thomas käveli ontuen ohi tervehtien Sylviaa lämpimästi. Mies asui linnan mailla pienessä mökissä ja oli ollut eläkkeellä jo monta vuotta, mutta hääräili silti tapansa mukaan tallissa joka ikinen päivä. Sylvia epäili muiden vielä vetävän hirsiä onnellisena ja oli tyytyväinen, että sai varastettua tämän pienen rauhallisen hetken itselleen. Harjattuaan ja valjastettuaan Barclayn, Sylvia ihasteli kättensä aikaansaannoksia. Barclay oli komea poni - sen pikimusta karva kiilsi jopa tallin hämärässä valaistuksessa, vaikka se oli selkeästi kasvattanut jo itselleen talvikarvaa. Harjaansa ori oli saanut jouluiset valot tuikkimaan ja hännässä sillä oli iso punainen rusetti (ihan vaan vinkiksi, että peräpäähän ei ole luottamista). Valjakkovaunut Sylvia oli koristellut jo edellisenä iltana. Aisakellot kruunasivat vihreällä jouluköynnöksellä koristellut aisat ja jouluvalot reunustivat vaunujen laitoja. Thomas saapui kreivin aikaan paikalle pitämään paikallaan steppailevaa Barclayta kiinni, kun Sylvia kiipesi vaunuihin ja asetteli punaruudullisen viltin tiukasti jalkojensa päälle. Tallipihalta mies vielä heilutti iloisesti hymyillen linnan portista katoavan kaksikon perään.
Jäätynyt hiekkatie rahisi vaunun renkaiden alla, kun Barclay käveli reippaasti kohti loivasti ylöspäin kiemurtelevaa tietä kohti Lochwhinnien kylänraittia. Orilla oli valtavasti virtaa ja Sylviaakin alkoi hymyilyttävään sen innokkuus. Aisakellojen kilinässä ja ponin rytmikkäässä kavionkopseessa joulumieli alkoi nousta Sylvian mielessä. Aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta ja vuorten siluetit piirtyivät tummina sinertävää taivasta vasten. Vielä otsalamppu oli tarpeellinen, mutta tunnin sisällä päivä olisi valjennut jo riittävästi, että ilman sitäkin pärjäisi hyvin.
Hiekkatiellä ei ollut muita kulkijoita siihen aikaan. Kaksikko ohitti muutaman pihatien, jonka varrella asui kyläläisiä. Ikkunoista näkyi valoja, mutta ulkona ei liikkunut ketään. Skotlannissa joulua juhlittiin enemmän joulupäivänä, mutta suomalaiset juuret omaavalla Sylvialla oli tapana juhlistaa joulua jo aattona. Vasta lähellä Lochwhinnien kyläkeskittymää, alkoi näkyä autoja. Vastaan ajoi iäkäs Ronald McMillan, joka huikkasi iloisena jouluntoivotukset vanhan sinisen Ford Orionin ikkunasta. Saapuessaan kylänraitille, Sylvia näki jo liikkeiden omistajia avaamassa putiikkejaan ja jäi juttelemaan hetkeksi apteekkia pitävän Rouva Aileen MacKilliganin kanssa. Rouva halusi ehdottomasti antaa pussillisen nekkukaramelleja mukaan jouluntoivotukseksi, mutta salamaakin nopeampi Barclay nappasi nekkukaramellit ja söi ne paperipusseineen päivineen. Sylviaa nolotti, mutta Rouva MacKilligan nauroi hersyvästi ponin tempaukselle.
Herra Andersonin kaupalla tavallisesti varsin vähäsanainen ja jurottava Oliver Anderson oli yllättävän puheliaalla tuulella. Hän kertoi lähtevänsä tyttärensä luokse Lontooseen vielä illalla ja putiikki olisi kiinni loppuviikon. Ruokaostokset kannattaisi tehdä tänään tai tehdä ostokset Aviemoressa. Mies antoi joulutuliaisiksi Ellesmoreen ison kimpaleen homejuustoa ja tuoreen leivän, joka oli tullut juuri uunista. Sylvia kiitti vuolaasti miehen anteliaisuutta. Tällä kertaa Sylvia oli kaukaa viisas ja suositteli Barclayn kiertämistä, jotta se ei kajoaisi lahjuksiin. Barclay ei kuitenkaan malttanut olla laittamatta lusikkaansa soppaan ja se ehtikin napata Herra Andersonin hatusta hampaillaan kiinni ja viskasi sen portaiden alla, josta kumaraselkäinen mies kaivoi sitä mutisten itsekseen. Sylvia pohti, että oli viimeinen kerta, kun Barclayn kanssa lähtisi ihmisten ilmoille.
Kylän eteläpuolella aukeni laaja ruohokenttä, jossa järjestettiin vuosittain maalaismarkkinoita. Sen keskellä oli joutsenlampi, joka ei ollut vielä jäätynyt. Joutsenlammen takana näkyi kauriita, jotka yrittivät nyhtää jäätynyttä ruohoa maasta. Joku oli rakentanut ruokintapaikan puiston laitaan ja osa kauriista ruokaili siellä. Sylvia päätti, että Barclay onnistuisi pilaamaan tämän rauhallisen näyn, jos ohjaisi ponin siihen suuntaan, joten hän kiersi kylän toista kautta. Mukulakivikaduilla aisakellot kilisivät niin iloisesti, että ikkunoihin ilmestyi lasten ja aikuisten uteliaita kasvoja ja Sylvia vilkutteli iloisesti kyläläisille. Kaikesta huolimatta jouluilo pääsi leviämään kulovalkean lailla eikä Barclayn omalaatuinen luonnekaan onnistunut pilaamaan joulun taikaa.
Sylvia hyräili hiljaa avatessaan tallin ovet. Tallityöntekijät olivat jo jakaneet poneille aamuruoat ja jatkaneet hevostallin suuntaan. Ponit olivat syöneet jo hyvä tovi sitten ja odottivat ulospääsyä kukin enemmän tai vähemmän tyynesti. Barclay mulkoili tapansa mukaan Sylviaa karsinastaan vähintäänkin epäkohteliaasti ja jos sillä olisi ollut keskisormet, olisivat ne olleet hanakasti pystyssä. "Hyvää joulua sinullekin", Sylvia mutisi ja pujotti vihreän riimun luimivan orin päähän ja talutti Barclayn harjauspaikalle.
Tallissa ei ollut sinä aamuna ruuhkaa. Vain vanha tallimestari Thomas käveli ontuen ohi tervehtien Sylviaa lämpimästi. Mies asui linnan mailla pienessä mökissä ja oli ollut eläkkeellä jo monta vuotta, mutta hääräili silti tapansa mukaan tallissa joka ikinen päivä. Sylvia epäili muiden vielä vetävän hirsiä onnellisena ja oli tyytyväinen, että sai varastettua tämän pienen rauhallisen hetken itselleen. Harjattuaan ja valjastettuaan Barclayn, Sylvia ihasteli kättensä aikaansaannoksia. Barclay oli komea poni - sen pikimusta karva kiilsi jopa tallin hämärässä valaistuksessa, vaikka se oli selkeästi kasvattanut jo itselleen talvikarvaa. Harjaansa ori oli saanut jouluiset valot tuikkimaan ja hännässä sillä oli iso punainen rusetti (ihan vaan vinkiksi, että peräpäähän ei ole luottamista). Valjakkovaunut Sylvia oli koristellut jo edellisenä iltana. Aisakellot kruunasivat vihreällä jouluköynnöksellä koristellut aisat ja jouluvalot reunustivat vaunujen laitoja. Thomas saapui kreivin aikaan paikalle pitämään paikallaan steppailevaa Barclayta kiinni, kun Sylvia kiipesi vaunuihin ja asetteli punaruudullisen viltin tiukasti jalkojensa päälle. Tallipihalta mies vielä heilutti iloisesti hymyillen linnan portista katoavan kaksikon perään.
Jäätynyt hiekkatie rahisi vaunun renkaiden alla, kun Barclay käveli reippaasti kohti loivasti ylöspäin kiemurtelevaa tietä kohti Lochwhinnien kylänraittia. Orilla oli valtavasti virtaa ja Sylviaakin alkoi hymyilyttävään sen innokkuus. Aisakellojen kilinässä ja ponin rytmikkäässä kavionkopseessa joulumieli alkoi nousta Sylvian mielessä. Aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta ja vuorten siluetit piirtyivät tummina sinertävää taivasta vasten. Vielä otsalamppu oli tarpeellinen, mutta tunnin sisällä päivä olisi valjennut jo riittävästi, että ilman sitäkin pärjäisi hyvin.
Hiekkatiellä ei ollut muita kulkijoita siihen aikaan. Kaksikko ohitti muutaman pihatien, jonka varrella asui kyläläisiä. Ikkunoista näkyi valoja, mutta ulkona ei liikkunut ketään. Skotlannissa joulua juhlittiin enemmän joulupäivänä, mutta suomalaiset juuret omaavalla Sylvialla oli tapana juhlistaa joulua jo aattona. Vasta lähellä Lochwhinnien kyläkeskittymää, alkoi näkyä autoja. Vastaan ajoi iäkäs Ronald McMillan, joka huikkasi iloisena jouluntoivotukset vanhan sinisen Ford Orionin ikkunasta. Saapuessaan kylänraitille, Sylvia näki jo liikkeiden omistajia avaamassa putiikkejaan ja jäi juttelemaan hetkeksi apteekkia pitävän Rouva Aileen MacKilliganin kanssa. Rouva halusi ehdottomasti antaa pussillisen nekkukaramelleja mukaan jouluntoivotukseksi, mutta salamaakin nopeampi Barclay nappasi nekkukaramellit ja söi ne paperipusseineen päivineen. Sylviaa nolotti, mutta Rouva MacKilligan nauroi hersyvästi ponin tempaukselle.
Herra Andersonin kaupalla tavallisesti varsin vähäsanainen ja jurottava Oliver Anderson oli yllättävän puheliaalla tuulella. Hän kertoi lähtevänsä tyttärensä luokse Lontooseen vielä illalla ja putiikki olisi kiinni loppuviikon. Ruokaostokset kannattaisi tehdä tänään tai tehdä ostokset Aviemoressa. Mies antoi joulutuliaisiksi Ellesmoreen ison kimpaleen homejuustoa ja tuoreen leivän, joka oli tullut juuri uunista. Sylvia kiitti vuolaasti miehen anteliaisuutta. Tällä kertaa Sylvia oli kaukaa viisas ja suositteli Barclayn kiertämistä, jotta se ei kajoaisi lahjuksiin. Barclay ei kuitenkaan malttanut olla laittamatta lusikkaansa soppaan ja se ehtikin napata Herra Andersonin hatusta hampaillaan kiinni ja viskasi sen portaiden alla, josta kumaraselkäinen mies kaivoi sitä mutisten itsekseen. Sylvia pohti, että oli viimeinen kerta, kun Barclayn kanssa lähtisi ihmisten ilmoille.
Kylän eteläpuolella aukeni laaja ruohokenttä, jossa järjestettiin vuosittain maalaismarkkinoita. Sen keskellä oli joutsenlampi, joka ei ollut vielä jäätynyt. Joutsenlammen takana näkyi kauriita, jotka yrittivät nyhtää jäätynyttä ruohoa maasta. Joku oli rakentanut ruokintapaikan puiston laitaan ja osa kauriista ruokaili siellä. Sylvia päätti, että Barclay onnistuisi pilaamaan tämän rauhallisen näyn, jos ohjaisi ponin siihen suuntaan, joten hän kiersi kylän toista kautta. Mukulakivikaduilla aisakellot kilisivät niin iloisesti, että ikkunoihin ilmestyi lasten ja aikuisten uteliaita kasvoja ja Sylvia vilkutteli iloisesti kyläläisille. Kaikesta huolimatta jouluilo pääsi leviämään kulovalkean lailla eikä Barclayn omalaatuinen luonnekaan onnistunut pilaamaan joulun taikaa.
virtuaalihevonen - a sim game horse
kuvat © summerleft (CC BY-NC-ND 2.0)
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)
kuvat © summerleft (CC BY-NC-ND 2.0)
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)
