ei meriittejä
CASTLELYONS WICKED GAME
"Wicky"
s. 11.12.2019, Irlanti Irish Sport Horse (ID 31.25%), ori punaruunikko, 169 cm VH19-209-0015 kasv. turjake, VRL-07415 om. Ellesmore, VRL-08179 kenttäpainotteinen, CIC4 |
WHAT A WICKED GAME YOU PLAYED TO MAKE ME FEEL THIS WAY
— Chris Isaak, 'Wicked Game'
Ellesmore Castlen isäntä Graham Glenn halusi hevosen, sillä hänen oli hieman hankala taitella yli 190-senttinen vartensa lyhytjalkaisten ylämaanponien selkään. Graham ei ollut aivan varma, millaista peliä lähtisi etsimään, sillä mies ei ollut omistanut omaa hevosta vuosikausiin. Lopulta Graham päätyi ratkaisuun, että ostaisi mukavan monitoimihevosen - mahdollisesti kiltin ruunan, jolla voisi laukata nummilla ja ehkä osallistua metsästysretkille kavereiden kanssa.
Kaikille tuli melko yllätyksenä, että lopulta mies teki kaupat sähäkästä ja suvukkaasta kenttäorista, jonka selkään ei voinut nousta ilman alkukantaista pelkoa siitä, pysähtyykö mokoma vempele ennen äkkijyrkännettä vai ei.
Jos joltakulta ei-brittiläiseltä kysytään, hunterhevonen ja kenttähevonen ovat "basically the same thing". Mutta kysypä samaa Ellesmoren vanhalta tallimestarilta Thomas Murraylta (aka hunterratsastusfanaatikolta) ja tämän seuraajalta, lahjakkaalta kenttäratsastuslupaukselta Kian Darrowilta niin saat vastaukseksi sellaisen ripityksen näiden kahden ratsutyypin eroista, että hyvä jos uskallat enää aukaista suutasi hevosista samassa seurassa. Itse Castlelyons Wicked Gamen omistaja, Graham Glenn, kuuluu tosin siihen seurakuntaan, jonka mielestä monet hunterhevoset pärjäisivät loistavasti kenttäratsastuksessa ja päinvastoin. Ehkä siinä lienee totuus, miksi Graham päätyi ostamaan hyvinkoulutetun hunterhevosen sijasta suvukkaan kenttähevosen. Sitä tosin kukaan ei ymmärrä (ja vähiten Graham itse), miksi mies ei ostanut hyvinkoulutettua rauhallista kenttähevosta, vaan nuoren ja kovapäisen raakileen, jonka kanssa ei todellakaan voinut lähteä Grahamin haaveilemalle rennonlupsakalle metsästysretkelle tuosta noin vain.
Alku Wickyn kanssa ei ollut helppo, eikä siitä selvitty ilman mustelmia ja ruhjeita. Wicky lennätti sillä ratsastavat kerta toisensa jälkeen tanteereeseen ja Graham alkoi epäillä, että ori toimittaisi linnanomistajan lisäksi koko Ellesmoren henkilökunnan työkyvyttömyyseläkkeelle vähän turhan nopeasti. Vaikka Graham oli aluksi toivonut Sylviasta apukättä säpäkän orin kanssa, oli Sylvia ilmoittanut heti alkuunsa, ettei aio koskea Wickyyn pitkällä tikullakaan, sillä arvosti liikaa elämistä tällä maapallolla. Lopulta ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin lähettää Wicky ratsutukseen kenttäratsastaja Lewis B. Ramagen tallille. Siellä ori vietti vuoden ja Lewis ihastui kuumaan oriin siinä määrin, että olisi ollut valmis ostamaan orin itselleen. Graham ei kuitenkaan halunnut myydä Wickyä - siinä oli oltava jotain taianomaista, jos itse kenttäratsastajaguru Lewis B. Ramage halusi sen itselleen. Miehet päätyivät diiliin, jossa Lewis sai Wickyn asumaan tallilleen ja täydet oikeudet treenata ja kilpailuttaa sitä parhaaksi näkemällään tavalla. Omistusoikeus kuitenkin säilyi Grahamilla, mutta koskaan siitä ei varsinaisesti Grahamin hevosta tullut. Ei ole salaisuus, että Graham ei ole sen koommin orin selkään noussut, kun se vietiin ratsutukseen Lewisille.
Alku Wickyn kanssa ei ollut helppo, eikä siitä selvitty ilman mustelmia ja ruhjeita. Wicky lennätti sillä ratsastavat kerta toisensa jälkeen tanteereeseen ja Graham alkoi epäillä, että ori toimittaisi linnanomistajan lisäksi koko Ellesmoren henkilökunnan työkyvyttömyyseläkkeelle vähän turhan nopeasti. Vaikka Graham oli aluksi toivonut Sylviasta apukättä säpäkän orin kanssa, oli Sylvia ilmoittanut heti alkuunsa, ettei aio koskea Wickyyn pitkällä tikullakaan, sillä arvosti liikaa elämistä tällä maapallolla. Lopulta ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin lähettää Wicky ratsutukseen kenttäratsastaja Lewis B. Ramagen tallille. Siellä ori vietti vuoden ja Lewis ihastui kuumaan oriin siinä määrin, että olisi ollut valmis ostamaan orin itselleen. Graham ei kuitenkaan halunnut myydä Wickyä - siinä oli oltava jotain taianomaista, jos itse kenttäratsastajaguru Lewis B. Ramage halusi sen itselleen. Miehet päätyivät diiliin, jossa Lewis sai Wickyn asumaan tallilleen ja täydet oikeudet treenata ja kilpailuttaa sitä parhaaksi näkemällään tavalla. Omistusoikeus kuitenkin säilyi Grahamilla, mutta koskaan siitä ei varsinaisesti Grahamin hevosta tullut. Ei ole salaisuus, että Graham ei ole sen koommin orin selkään noussut, kun se vietiin ratsutukseen Lewisille.
SUKUTAULU & JÄLKELÄISET
|
|
02.11.2020 ish t.
|
KEV-II
|
KILPAILUKALENTERI
Kenttäratsastuksessa 41 sijoitusta, joista voittoja 7
15.12.2019 KERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC4 - 2/13
16.12.2019 KERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC4 - 1/13 20.12.2019 KERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC4 - 3/13 21.12.2019 KERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC4 - 2/13 25.12.2019 KERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC4 - 3/13 01.03.2020 KERJ Cloudfield - CIC3 - 4/26 03.03.2020 KERJ Cloudfield - CIC3 - 1/26 13.03.2020 KERJ Kadon Kartano - CIC2 - 4/22 01.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 3/28 02.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 4/16 03.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/28 04.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/28 05.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 2/16 14.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 1/16 17.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 2/16 20.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 2/16 20.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/28 22.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 1/16 25.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/28 28.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 1/16 29.04.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/28 |
30.04.2020 KERJ Mörkövaara - CIC4 - 4/16
02.09.2020 KERJ Cloudfield - CIC4 - 2/17 05.09.2020 KERJ Cloudfield - CIC4 - 1/17 11.10.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/24 16.10.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/24 19.10.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/24 23.10.2020 KERJ Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/24 14.11.2020 KERJ Virtuaalitalli Chersey - CIC4 - 1/20 18.11.2020 KERJ Virtuaalitalli Chersey - CIC4 - 4/20 19.11.2020 KERJ Virtuaalitalli Chersey - CIC2 - 1/20 18.12.2020 KERJ KK Bailador - CIC3 - 4/34 19.12.2020 KERJ KK Bailador - CIC3 - 1/34 21.12.2020 KERJ KK Bailador - CIC3 - 1/34 05.04.2022 KERJ Valmarya - CIC4 - 3/14 07.04.2022 KERJ Valmarya - CIC4 - 2/14 15.07.2022 KERJ KK Bailador - CIC4 - 4/27 16.07.2022 KERJ KK Bailador - CIC4 - 3/27 06.12.2022 KERJ Tiikeriluola - CIC4 - 5/27 12.01.2024 KERJ Tigrishellir - CIC4 - 2/20 20.01.2024 KERJ Tigrishellir - CIC4 - 2/20 |
PÄIVÄKIRJA
12.12.2019 There is trouble in the town
"Öh..." Kian katsahti kulmiensa alta Grahamiin, jonka käsipuolessa teutaroi punaruunikko nuori ori, joka löi kaviollaan pihan kivetykseen niin, että kipinät lähes sinkoilivat sen raudoitetusta kavioista. "En halua olla mitenkään epäkohtelias, mutta meillä taitaa olla hieman eri käsitys rauhallisesta, hyvinkoulutetusta ja vakaasta ruunasta."
Oli totta, että näillä saatesanoilla Graham oli lähtenyt hevosenostopuuhiin, mutta unohtanut vain kertoa tallihenkilökunnalle vaihtaneensa lennosta suunnitelmia ja ostaneensa Irlannista punaisen lohikäärmeen. Hymähdin kaulahuiviini ja katselin sivusta, kun Graham talutti vierellään lähes paikallaan laukkaavan orin lähimpään tarhaan. Tuonko kanssa meidän oli tarkoitus lähteä sunnuntaina maastoretkelle? Olin kuvitellut saavani alleni tallin rauhallisimman ponin Chocolien, mutta koska seuralaisellani näytti olevan käsissään nuori ja viriili ori, arvelin ratsukseni päätyvän jompi kumpi ponioreista. Ryhdyin rukoilemaan, ettei se vain olisi itsepäinen ja uppiniskainen Laddie, joka oli lähes yhtä leveä kuin korkeakin.
Ori ravasi mutaisen tarhan aidan vierellä korskuen ja silmänvalkuaiset vilkkuen. Parin asteen pakkasessa sen hengitys höyrystyi kuin savupilveksi ja se päästi ilmoille kimeän hirnahduksen. Kian katseli arvioivasti orin liikehdintää, mutta ei selvästi löytänyt mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin hieman turhan säpäkän luonteen.
"Kyllä se siitä tasoittuu", Graham totesi puoliksi Kiania ja puoliksi itseään vakuutellen. "Kuka tahansa nyt olisi vähän kierroksilla, kun joutunut tuntitolkulla matkustamaan kuljetusautossa. Pari päivää saa tasaantua tallissa ja sitten puretaan suurimmat energiat nummilla. Ehkäpä Sylvia pääsee ohjaksiin." Graham vilkaisi minuun ja virnisti leikkisästi nähdessään kauhistuneen ilmeeni.
"Meillä ei ole tapana tapattaa vieraitamme", Kian pukkasi minua kyynerpäällään kylkeen naurahtaen. "Mutta jos Graham sallii, niin luulen, että orin liikuttamiseen tarvitaan kyllä apukäsiä."
Ja niin muutamassa minuutissa olin lupautunut elämää puhkuvan irlantilaisen taluttamisoperaatioon ekä muista milloin olisin ollut yhtä kauhuissani. Olin minä vaikeita hevosia ennenkin ratsastanut, mutta en sentään skotlantilaisen lordin omistamia.
Oli totta, että näillä saatesanoilla Graham oli lähtenyt hevosenostopuuhiin, mutta unohtanut vain kertoa tallihenkilökunnalle vaihtaneensa lennosta suunnitelmia ja ostaneensa Irlannista punaisen lohikäärmeen. Hymähdin kaulahuiviini ja katselin sivusta, kun Graham talutti vierellään lähes paikallaan laukkaavan orin lähimpään tarhaan. Tuonko kanssa meidän oli tarkoitus lähteä sunnuntaina maastoretkelle? Olin kuvitellut saavani alleni tallin rauhallisimman ponin Chocolien, mutta koska seuralaisellani näytti olevan käsissään nuori ja viriili ori, arvelin ratsukseni päätyvän jompi kumpi ponioreista. Ryhdyin rukoilemaan, ettei se vain olisi itsepäinen ja uppiniskainen Laddie, joka oli lähes yhtä leveä kuin korkeakin.
Ori ravasi mutaisen tarhan aidan vierellä korskuen ja silmänvalkuaiset vilkkuen. Parin asteen pakkasessa sen hengitys höyrystyi kuin savupilveksi ja se päästi ilmoille kimeän hirnahduksen. Kian katseli arvioivasti orin liikehdintää, mutta ei selvästi löytänyt mitään muuta mainitsemisen arvoista, kuin hieman turhan säpäkän luonteen.
"Kyllä se siitä tasoittuu", Graham totesi puoliksi Kiania ja puoliksi itseään vakuutellen. "Kuka tahansa nyt olisi vähän kierroksilla, kun joutunut tuntitolkulla matkustamaan kuljetusautossa. Pari päivää saa tasaantua tallissa ja sitten puretaan suurimmat energiat nummilla. Ehkäpä Sylvia pääsee ohjaksiin." Graham vilkaisi minuun ja virnisti leikkisästi nähdessään kauhistuneen ilmeeni.
"Meillä ei ole tapana tapattaa vieraitamme", Kian pukkasi minua kyynerpäällään kylkeen naurahtaen. "Mutta jos Graham sallii, niin luulen, että orin liikuttamiseen tarvitaan kyllä apukäsiä."
Ja niin muutamassa minuutissa olin lupautunut elämää puhkuvan irlantilaisen taluttamisoperaatioon ekä muista milloin olisin ollut yhtä kauhuissani. Olin minä vaikeita hevosia ennenkin ratsastanut, mutta en sentään skotlantilaisen lordin omistamia.
virtuaalihevonen - a sim game horse
kuvat © Serita Vossen (CC BY-NC 2.0)
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)
kuvat © Serita Vossen (CC BY-NC 2.0)
otsikkokuva © Sean McGrath (CC BY-NC-ND 2.0)